Talouspaperia, suklaata, kenkiä, hissejä… Tehtaasta kotiin ja työstöstä käyttäjälle. Tänä vuonna Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa kerrotaan tuotteiden tarinoita. Teollisuuden ja tekniikan teema näyttäytyy meille lopputuloksensa kautta.
Käyn laukkuani läpi jo varmaan kolmatta kertaa. Haluaisin pureutua jonkin päivittäin käyttämäni, lähellä valmistetun tuotteen vaiheisiin, mutta tehtävä osoittautuu yllättävän kinkkiseksi. Tavaroiden jäljet johtavat liki poikkeuksetta ulkomaille tai muuten kauas tuntemattomaan.
On pakko valita jokin toinen tulokulma. Jospa lähtisi liikkeelle siitä, mitä omassa lähiympäristössäni tuotetaan, minkälaisissa paikoissa tuotanto tapahtuu ja mihin tuotteet ennen pitkää päätyvät?
Kotikaupunkini Porvoon teollisuudenaloista yksi on ylitse muiden: öljy ja sen johdannaiset. Kilpilahden alue Svartbäckin kylän rantamailla on 1960-luvun lopulta alkaen ollut Neste Oy:n ja sen perillisten valtakuntaa: jalostamo, petrokemiaa, muovitehtaita... Monesta porvoolaissuvusta on Kilpilahteen kuljettu töihin jo usean polven ajan. Tässäpä paikallinen kulttuuriympäristö, jolla on ollut valtava vaikutus seudun elämään ja kehitykseen!
Itselleni yrityksistä läheisin on muoviteollisuuden raaka-aineita valmistava Borealis Polymers Oy. Sen juurilta löytyy valtionyhtiöiden Enso-Gutzeitin ja Nesteen sekä joidenkin yksityisten yritysten vuonna 1969 perustama Pekema Oy. Liiketoimintaa on vuodesta 1994 jatkanut Borealis. Tällä hetkellä kansainvälisessä omistuksessa oleva yhtiö työllistää Porvoossa reilut 900 henkeä.
Tavallinen tallaaja tulee harvoin vierailleeksi modernissa teollisuuslaitoksessa. Tutumpia ovat pittoreskit ruukit tai jo aikaa sitten hiljenneet punatiiliset makasiinit. Pienimuotoiseen tottuneelle Borealiksen massa ja mittakaava huimaavat heti kättelyssä: Valtava alue täynnä laitoksia, siiloja, soihtuja, varastoja, putkistoja, teitä… Niin, sekä tietenkin ääniä ja ihmisiä – tämä kulttuuriympäristö ei hiljene edes jouluna tai juhannuksena!
Vaikuttavaa kerrassaan, mutta mitä monimutkainen koneisto lopulta suoltaa sisuksistaan? Tuntuu jopa hieman uskomattomalta, että Borealiksen päätuote on nuppineulanpään kokoinen, pikkuruinen muovipelletti. Pelletistä ja sen sadoista miljoonista kavereista jatkojalostajat valmistavat putkia, pakkauksia, päällysteitä, kalvoja ja paljon, paljon muuta.
Muovituotteen elinkaari on kuluttajalle oikeastaan varsin näkymätön. Kenties vesi Sinunkin asuntoosi kulkee Borealiksen pelleteistä tehdyssä putkessa? Auton kojelaudasta ja pakasterasian seinämästä meitä katsovat lukemattomat yhteen sulatetut pelletit. Muovia on kaikkialla - se kyllä tiedetään - mutta käsi ylös, kuka osaa takeltelematta kertoa sen reitin kotiin ja kylille?Vuonna 2015 Borealis on esimerkki teollisuuden kulttuuriympäristöstä, jossa historia ja nykypäivä elävät rinnakkain. Mutta kuinka kauan? Tehdasyhdyskunnat ovat aina nousseet ja kaatuneet talouden ja tekniikan vääjäämättömän kehityksen mukana. Valmistetaanko Kilpilahdessa muovia 50 tai 100 vuoden kuluttua? Missä kunnossa silloin ovat 1970-luvun rytmikkäät konttorirakennukset? Entä itse prosessilaitteet tai korkeuksia uhmaavat siilot?
Borealiksen toiminnalla on takanaan jo yli 40-vuotinen historia osana maamme teollisen perinnön ketjua. Melkoinen vahvuus mille tahansa yhtiölle, mutta osataanko se nähdä ja tunnistaa? Miten yhdistää perinnön vaaliminen osaksi nykypäivän ja tulevaisuuden liiketoimintaa? Kuinka kertoa tuotteen tarina niin asiakkaille, omistajille kuin suurelle yleisölle?
Kaikki kuvat: Borealis Polymers Oy.
Ilana Rimón, Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille tarkoitetussa Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa kerrotaan tuotteiden tarinoita. Osallistumisaikaa 15.10.2015 saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti