11.9.2013

Saunabaari muuttuu Maunulan mukana

Saunabaari on erottuva monumenttirakennus Vanhan Maunulan liikekeskustassa

Saunabaarin liikerakennus valmistui olympiavuonna 1952 ns. vanhan Maunulan eli 50-luvulla rakennutun Maunulan liikekeskustaan. Rakennus sai nimensä siinä toimineesta saunasta ja Kahvila – Barista. Rakennuksen katutasossa oli Elannon maitokauppa ja sekatavarakauppa sekä pesula.

Saunabaari on osa Viljo Revellin ja Keijo Petäjän suunnittelemaa Maunulan kansanasuntojen korttelia. Sen tiilisen monumenttirakennuksen kolme savupiippua tunnistaa jo kaukaa. Antti Nurmesniemi oli suunnitellut saunan sisustuksen, ja se oli rinnakkainen suunnittelutyö Palacen talon saunalle.

Saunabaarin sauna oli suunniteltu 500 päivittäiselle käyttäjälle, koska Maunulaan oli rakennettu kerrostaloja, joissa ei ollut talosaunoja, eikä sodan jälkeen rakennetun Puu-Maunulan kaksikerroksisten pienkerrostalojen, ns. hätäaputalojen, asunnoissa ei ollut edes lämmintä vettä.

Saunabaari lopetti saunatoimintansa 60- ja 70-lukujen vaihteessa, jolloin puutalot purettiin ja niiden tilalle rakennettiin tiilipintaisia elementtikerrostaloja. Samoihin aikoihin valmistui lähietäisyydelle myös Pirkkolan uimahalli. Saunan tilalle tuli Eiri-kuvan studio, Elanto jatkoi toimintaansa, mutta pesulan tilalle oli tullut kirjakauppa, joka palveli erityisesti Maunulan kansakoulun ja Maunulan yhteiskoulun oppilaita. Maunulassa oli tuolloin paljon lapsia, ja kumpikin koulu oli suurimpia Suomessa. 80-luvulla kirjakauppa joutui väistymään kaupungin kiinteistöyhtiön isännöitsijätoimiston tieltä, mutta Elanto jatkoi toimintaansa.

Yläkerta asukastilaksi 1990-luvulla


90-luvulla Saunabaarin entisiä saunatiloja peruskorjattiin. Yläkerran tilat olivat kesällä 1994 valmistuneesta peruskorjauksesta lähtien tyhjillään johtuen Maunulaakin koetelleesta syvästä lamasta. Syksyllä 1994 asukkaat tekivät ehdotuksen tilojen muuttamiseksi asukaskäyttöön ”harrastus- kulttuuri- ja kokoontumistiloiksi”. Jo aiemmin oli virkamiesten ja asukkaiden Maunulan ns. ”yhteissuunnittelukokeilussa” (1990-1992) ehdotettu monitoimitaloa Suursuolle, jossa on Maunulan toinen keskusta. Tämä suunnitelma ei laman takia toteutunut, ja siksi asukkaat olivat aktiivisesti ideoimassa tyhjilleen jääneille entisille saunatiloille uutta käyttöä.

Tiloihin syntyikin asukkaiden ja virkamiesten sekä eräiden poliitikkojen myötävaikutuksella Palvelukeskus Saunabaari vuonna 1996 palvelemaan vanhentunutta väestöä. Jo 90-luvun alusta lähtien oli Maunulan väestöstä noin 25 % ollut yli 65-vuotiaita. Sosiaaliviraston Palvelukeskus Saunabaarista tuli harrastuspaikka eläkeikäisille, mutta se tarjosi myös muille asukkaille mahdollisuuden kokoontua pohtimaan alueensa kehittämistä. Asukkaiden organisoimat keskustelutilaisuudet eli aluefoorumit aloittivatkin säännöllisen toimintansa marraskuussa 1996.

Saunabaarin alakerrassa toimiva isännöintitoimisto on muuttamassa.
Tilat saattavat jälleen tulla julkisemmiksi, asukkaiden käyttöön.

Vuonna 1998 Saunabaarin naapurusto koki toimitilakriisin, kun seitsemän liikettä lopetti toimintansa, niiden joukossa muun muassa Merita-pankki, Elannon pullapuoti, valokuvausliike, kirjakauppa ja apteekki. Isännöitsijätoimisto laajensi tilojaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta pullapuodin tiloihin. Asukkaat olisivat halunneet sinne kahvilaa, ja sopiva yrittäjäkin oli jo olemassa.

Asukkaiden usko Saunabaarin keskustaan ja tulevaisuuteen alkoi kuitenkin elpyä, kun aktiivisen ja neuvokkaan asukastoiminnan ansiosta kadun vastakkaiselle puolelle, Männikkötielle, saatiin uusi päivittäistavarakauppa ja Metsäpurontien toiselle puolelle kahvila-konditoria.


Viime vuosikymmen on ollut Maunulassa nousujohteinen  


2000-luvulla Maunulan maine ja vetovoima alkoivat kohentua muun muassa monien asukasvetoisten nettikokeilujen ja muiden projektien myötä. Alueen katukuvassa alkoikin näkyä rollaattorien sijasta entistä enemmän lastenvaunuja.

2010-luvulla ollaan taas uudessa tilanteessa. Isännöitsijätoimisto on ilmoittanut yhdistävänsä toimintoja ja muuttavansa Malmille vuoden kuluttua. Saunabaarin alakerran tilat ovat jäämässä tyhjilleen. Nyt on taas aktiiviselle ja luovalle asukastoiminnalle kysyntää. Mitä Maunulan asukkaita palvelevia toimintoja voidaan sijoittaa Saunabaarin katutasoon? Ratkaisu nähdään vuoden kuluttua.

Tarinan opetus: Jotta vanhat rakennukset saadaan pidettyä kunnossa, on niillä oltava järkevää käyttöä. Käyttö tuo kiinteistötalouteen kassavirtaa, jolla tulevat korjaukset toteutetaan.

Kaarina Saavola
Kirjoittaja oli vuosina 1994-1996 mukana toiminnassa Saunabaarin muuttamiseksi asukaskäyttöön.

Asukastalo Saunabaari, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

9.9.2013

Puheenvuoro: Kulttuuriympäristö on osa kunnan elinvoimaa

Euroopan Rakennussuojelupäivän tilaisuus Loviisa 7.9.2013

Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö
– Östranylands Byggnadsvårdsstiftelse Salvus
Salvus-säätiön puheenjohtaja, maakuntaneuvos Kimmo Kajaste/referaatti



- Itäuusmaalaisissa kunnissa on aiheellista aloittaa inventointeihin perustuvien suunnittelua ja päätöksentekoa helpottavien kulttuuriympäristöohjelmien laadinta ja panostettava rakennetun ympäristön kehittämiseen.
- On kiistatta osoitettu, että hyvä, terveellinen ja turvallinen sekä esteettisesti tarkastelun kestävä elinympäristö lisää alueen ja kunnan elinvoimaa ja ihmisten viihtymistä. 

Näin totesi Euroopan rakennusperintöpäivän tilaisuudessa Loviisassa, uuskäyttöön korjatussa Bistro Cantorissa lauantaina Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvuksen puheenjohtaja, maakuntaneuvos  Kimmo Kajaste.

-  Parhaimmillaan ja oikein käsitettynä maiseman ja kaupunkikuvan vaalinta, kulttuuriympäristöstä huolehtiminen on kunnan elinkeinopolitiikkaa ja kunnan imagon, tunnettuuden ja samalla myös kilpailukyvyn, elinvoiman kehittämistä. Esimerkiksi myös nousussa olevat lähi- ja kulttuurimatkailu saavat tukea hyvästä, omaleimaisesta kulttuuriympäristöstä.

- Esimerkiksi Loviisan ja Porvoon laajojen alueiden erityyppisten kulttuuriympäristöjen ja kokonaisuuden nimissä näillä kulttuurikaupungeilla olisi perusteltua olla oma kulttuuriympäristöohjelma ohjaamassa rakennusten käyttöä ja kunnostusta, laajemmin kaavoitusta. Ohjelma antaa tietoperustan ja linjaa rakennusperinnön hoitoa.

- Näitä myös asukkaiden asenteisiin vaikuttavia ohjelmia on otettu käyttöön jo kymmenissä suomalaisissa kunnissa ja  kokemukset ovat myönteisiä. Myös maamme ympäristöministeriö suosittaa kunnille kulttuuriympäristöohjelmien laatimista.

- Huolella ja eri yhteistyötahojen, asukkaiden yrittäjien, elinkeinoelämän, viranomaisten ja eri asiantuntijatahojen kanssa laadittu kuntakohtainen kulttuuriympäristöohjelma on mainio tuki kaavoitukselle ja päätöksenteolle. Se luo hyvän lähtökohdan myös järjestelmälliselle varain käytölle ja antaa samalla arvokasta tietoa ympäristömme kehittämismahdollisuuksista. Se vaikuttaa myönteisesti asenteisiimme yhteisen ympäristön merkityksestä ja helpottaa myös viranomaisyhteistyötä.

- Euroopan rakennusperintöpäivän teeman ”Eläköön rakennus!” hengessä: paikkakunnan henki ja omaleimainen ympäristö eivät synny ohimennen eivätkä hetkessä, jotakin erikoista nopeasti rakentamalla. Kaikkien toimijoiden on syytä muistaa, että olemassa olevaa rakennuksia voidaan lähes poikkeuksetta korjata ja parantaa esimerkiksi käytettävyydessään ja energiakulutuksessaan. Kerran hävitetty rakennus on lopullisesti poissa.

http://salvus.fi/
www.rakennusperinto.fi




5.9.2013

Osallistu rakennusperintöpäivien tapahtumiin viikonloppuna

Nyt se koittaa - Euroopan rakennusperintöpäivien viikonloppu! Suomessa järjestetään 6.-8.9. kymmeniä tapahtumia etelärannikolta Lappiin saakka. 
Rakennusperintöpäivien tämänvuotinen teema Eläköön rakennus! nostaa esille rakennusten uusiokäytön merkitystä, ja eri puolilla maata pääsee tutustumaan rakennuksiin, joilla on uusi käyttötarkoitus.
Löydä oma tapahtumasi www.rakennusperinto.fi verkkosivuston kalenterista.

Eläköön rakennus!

15.8.2013

Nyt teemajulkaisu tilaukseen ja tapahtumaa järjestämään!

Rakennusten uusiokäyttöä käsittelevä teemajulkaisumme Eläköön rakennus! Uusi käyttötarkoitus – uusi elämä oli tupsahtanut lomani aikana painosta työhuoneeseeni.

Eläköön rakennus! esittelee noin 60 erilaista tapaa ottaa alkuperäisestä käytöstä poistunut rakennus tai rakennelma uuteen käyttöön.

Esimerkkien tarkoituksena on innostaa tarkastelemaan lähiympäristöä ja sen rakennuksia uusin silmin sekä pyrkiä löytämään vanhoille rakennuksille, rakennuskokonaisuuksille ja rakennelmille uusia käyttötarkoituksia.




Tervetuloa järjestämään tapahtumia


Rakennusperintöpäivien tapahtumajärjestäjät ja yhteistyötahot voivat tilata julkaisua maksutta Suomen Kotiseutuliitosta: erp(at)kotiseutuliitto.fi.

Ja tapahtumanjärjestäjäksihän ovat tervetulleita kaikki, yksityistä henkilöistä yhteisöihin ja yrityksiin!

Lisätietoja tapahtuman järjestämisestä:
  • Liisa Lohtander, Suomen Kotiseutuliitto, erp(at)kotiseutuliitto.fi 
  • Hanna Hämäläinen, ympäristöministeriö, erp.ym(at)ymparisto.fi

17.6.2013

Suljetusta avoimeksi ja talon identiteetin palauttaminen - puutarhakahvila Tervapääskyn tarina


Motto:

”Talojen kieli on sitä arkkitehtuuria, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat äidinkielen tavoin. Arkkitehtuurin kuvilla on vastineensa jokaisen sielussa. ” (Bachelard: Tilan poetiikka)

Vuonna 1913 rakennettu Renvallin huvila tunnetaan Sääksmäellä nimellä Tervahuvila tai Tervapirtti.
Kuva: Renvallin perhealbumi

Sääksmäen keskiaikaisen kirkon itäpuolella vanhan Tampere – Hämeenlinna - maantien varrella Kelhinharjun rinteessä on maisemaa hallitseva musta kansallisromanttinen kaksikerroksinen hirsirakennus, johon ohikulkijan huomio kiinnittyy helposti. Se tuo mieleen norjalaisen alppimajan tai vanhan karjalaistalon.

Talveksi nostetaan yläkerran parvekkeelle luukut suojaksi.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Yksityisomistuksessa oleva 100-vuotias huvila avautuu nykyisin muutamaksi heinäkuun viikoksi puutarhakahvila Tervapääskynä. Vuosien 2005 – 2006 ennallistavassa korjauksessa alakerta palautettiin entiseen arkkitehtoniseen tunnelmaansa. Korjauksessa mahdollistettiin myös rakennuksen yleisökäyttö modernisoimalla keittiö ja saniteettitilat.

Keittiö uusittiin niin, että sitä voidaan käyttää myös kesäkahvilan keittiönä.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere


 Vanhan huvilan arvoitus


Ostimme mieheni kanssa Renvallin vanhan huvilan mummulaksi kesällä 2001. Olimme ainoat ostajat. Ehkä kiinnostuneita pelotti se, ettei talon ulkonäköä tai ikkunoiden muotoa saanut muuttaa.  Meistä rakennus juuri talovanhuksena on upea. Eniten meitä mietitytti se, onko meistä huvilan säilyttäjiksi. Huvila kun on rekisteröity Valtioneuvoston vahvistamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten joukkoon. Vaikka huvila on ulkopäin ”suojeltu”, sisätilojen suojelu Suomessa on vielä harvinaista.

Hirsiseinien tervauksen vuoksi rakennusta on Sääksmäellä kutsuttu Tervahuvilaksi. Se olikin säilynyt ulkopuolelta ja pääosin rakenteiltaan alkuperäisenä.  Edellinen omistaja oli muuttanut alakerran huoneiden mittasuhteita. Katot oli madallettu, lankkulattiat päällystetty lastulevyillä ja muovimatoilla, hirsiseinät eristetty mineraalivillalla ja vuorattu paneeleilla. Keittiöstä oli vanha keltainen, ylhäältä ladattava kaakelihella purettu, ja keittiön ulko-ovi oli suljettu. Yläkerran kesäiset makuuhuoneet olivat säilyneet alkuperäisinä. 

Kesällä 2005 aidattiin puutarha ja rakennettiin vanhan valokuvan mukainen portti.
Sen piirsi arkkitehti Matti Klemola SAFA ja toteutti taitavasti Pertti Petäjistö Sääksmäeltä.
Kuva:  Anna Valli, Tampere


Päätimme, ettemme ryhdy suin päin korjaamaan tai uudistamaan rakenteita. Ryhdyimme tutkimaan huvilan ja sen rakentajan tarinaa päästäksemme selville, mitä olimme ostaneet. Sillä matkalla olemme yhä, yhtenä tuloksena entisöity huvila, puutarhakahvila Tervapääsky.

Alakerta entisöintiin perin pohjin v. 2005 – 2006, suunnittelijana arkkitehti Matti Klemola SAFA, vastuullisena toteuttajana kokenut entisöinnin opettaja, urakoitsija Aki Sulonen oppilaineen.
Kuvassa on alakerran salin takka. Entisöinnissä seinät käsiteltiin vahvalla kahvipatinalla. Siten myöhemmin tehtyjen remonttien vauriot saatiin peittoon. Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Jyrkässä rinteessä sijaitsevan huvilan pohjoisseinässä oli muutamia lahovaurioita, kun sulava vesi oli valunut ja lahottanut hirsiä. Huvilan kulttuurikartoituksen ja huolellisen suunnittelun jälkeen alakerran ennallistavassa korjauksessa vuosina 2005 – 2006 poistettiin sisäpuolen pintakerroksia, joissa ei ollut huomioitu huvilan rakennusajankohtaa eikä arkkitehtuuria.

Myös keittiön ovi eli palvelijoiden kulkuväylä takaovi  korjattiin ja avattiin uudelleen.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Pikkuhiljaa tutkimuksiemme myötä entisöinti eteni, ensin alakerran ikkunat, sitten aita ja portti, sitten alakerta ja viimeisimpänä puutarha. Sisäkatto palautettiin alkuperäiseen korkeuteen poistamalla vuosien aikana tehdyt madallukset. Samalla kirjastohuoneen hirsirakenteen taidokkaat holvaukset paljastuivat. Alkuperäiset pinnat kuorittiin esiin aiempien korjausten alta ja paikattiin. Vaurioituneet hirret vaihdettiin, lattioiden ja ikkunoiden tilkkeet täydennettiin.


Ikkunoiden holvaukset löytyivät.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Lyijylasi-ikkuna, uuni ja alakerran ikkunat kunnostettiin ennallistaen. Käytettävät maalausyhdistelmät ja sävytykset räätälöitiin paikan päällä. Sähköjohdot vedettiin piiloasennuksena. Vesijohdot asennettiin kaukaloihin, joista vesi ohjautuu suoraan viemäreihin, jos vesivahinko sattuu. Kaikkialla käytettiin ekologisia, hengittäviä materiaaleja. 

Kirjastohuoneen kansallisromanttinen lasi-ikkuna irrotettiin varovasti hirsien lasketumisesta aiheutuneesta puristuksesta.  Nina Lehos entisöi sen, jonka jälkeen ikkuna asetettiin paikoilleen.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Puutarha oli villiintynyt, mutta risukosta on löytynyt aikanaan suunniteltu puutarha perinnekasveineen. Puutarhan kasvit ja kukkien värisävyt ovat Renvallin suunnittelemat. Puutarhan kunnostus alkoi kesällä 2012.


Vanhan puutarhan kunnostamistyö alkoi v. 2012.
 Suunnittelijana ja toteuttajana on MMM Anna Lassila Fiskarsista.
Puutarhan kunnostaminen on meneillään yhä.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere


Suljetusta avoimeksi


Jo kesällä 2002 avasimme puutarhakahvila Tervapääskyn, koska Tervahuvila näytti kiinnostavan ohikulkijoita. Suosio yllätti meidät. Järjestämme Renvallin henkisenä perintönä myös runoiltoja ja pienimuotoisia konsertteja. Lepakkoretkilläkin on oma yleisönsä.

Nykyisin huvila on aina heinäkuussa muutaman viikon ajan kaikille avoinna puutarhakahvila Tervapääskynä. Jokaisella kävijällä on mahdollisuus päästä yksityisomistuksessa olevaan rakennuksen alakertaan, katsella arkkitehtuuria, kuunnella talon tarinoita, nauttia kakkukahvit sisällä tai puutarhassa, olla maisemassa ja katsoa maisemaa, aistia 1900-luvun alun viipyilevää huvilatunnelmaa.

Vanhassa miljöössä tapahtuu mielenkiintoisia kohtaamisia isäntäväen, asiakkaiden tai vaikkapa runoiltojen esiintyjien välillä. Muina aikoina rakennus on alkuperäisessä käytössään yksityisenä huvilana.

Sisäkuva – Tervapääskyn kesätunnelmaa.
Kuva: Anna Valli, Tampere


Huvilan ja Renvallin tarina kirjaksi


Rakennuksen ja sen rakentajan tarinan tutkimisen toisena tuloksena on huvilan satavuotisjuhliin tänä kesänä ilmestyvä yli kymmenen asiantuntijan työstämä 150-sivuinen teos. Toimittamani kirja Tervapääskyn siivellä – Thorsten Renvallin ja hänen huvilansa tarina ei ole vain itsenäistymisen kuohuvien vuosien ja menneen elämänmuodon historiaa. Teos kertoo myös, millaisten muodonmuutosten jälkeen kansallisromanttisessa talossa ja vanhassa puutarhassa eletään suurimman osan vuotta tämän päivän mummulaelämää.

Kirjasssa hahmotellaan Renvallin sukua ja persoonaa sekä Sääksmäen kirkon seutua. 1900-luvun alun herrasväen huvilakulttuuri on taustana rakennuksen arkkitehtuuria, entisöintiä ja vanhaa puutarhaa koskevissa luvuissa. Teos esittelee myös Renvallin elämäntyötä ornitologina ja luonnonsuojelijana sekä Renvallin vuonna 1918 johtamaa Petsamon retkeä.

Tervahuvilan rakennuttaja, turkulainen filosofian tohtori, lehtori Thorsten Renvall oli merkittävään sivistyssukuun kuulunut aktiivinen ornitologi ja kiihkeä suomalaisuusmies. Hän halusi toisen sortokauden aikana kesälomalle sisämaan maisemaan, peltojen, järvien ja kirkon myyttiseen kansalliseen idylliin.

Vuonna 1912 suunnitellun ja 1913 valmistuneen huvilan arkkitehti on ollut ilmeisesti Renvallin perheystävä Lars Sonck, vaikka alkuperäisiä piirustuksia ei ole löydetty. Talon rakentaminen kuvataan erittäin hyvin Turun maakunta-arkistossa sijaitsevassa Thorsten Renvallin yksityisarkistossa. Siellä säilyneissä ja Sääksmäeltä lähetetyissä, rakennustyötä valvoneen Lennart Carsltedtin kirjeissä ainoastaan arkkitehdin nimi ja rakennuspiirustukset puuttuvat!

Kirjoittaja: Liisa Niinikangas

Kahvila Tervapääskyn yhteystiedot ja aukioloajat

Osoite: Sääksmäentie 825, 37700 Sääksmäki. puh. 0407154160 (Kari Niinikangas)

Avoinna kesällä 2013: 30.6. – 28.7.2013 ti – su klo 11 – 17, ma suljettu


Lisätietoja

  • Puutarhakahvila Tervapääsky (Facebook)
  • Tervapääskyn siivellä – Thorsten Renvallin ja hänen huvilansa tarina, toim. Liisa Niinikangas, 2013. Saatavana Tervapääskystä ja Enostonen verkkokaupasta.
  • Arja Maunuksela: Tervapääskyn siivellä. Glorian antiikki 2/2011.
Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

30.5.2013

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu etsii uusia käyttötarkoituksia rakennuksille

Bändikämppä autokaupassa, mediapaja meijerissä vai skeittirata vanhassa tehtaassa? Mikä rakennus ansaitsee uuden elämän? Euroopan rakennusperintöpäivät käynnistää lapsille ja nuorille Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun, joka kannustaa keksimään uusia käyttötarkoituksia unohdetuille rakennuksille.

Eläköön rakennus! 


Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purku-uhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle. Osallistua voivat vähintään kahden hengen ryhmät, joiden jäsenet ovat syntyneet vuonna 1995 tai sen jälkeen.

Ryhmä voi muodostua esimerkiksi harrastus- tai kaveriporukasta, koululuokasta tai opiskelijaryhmästä. Kilpailun voittajana palkitaan yksi ryhmä 500 eurolla. Kaikki osallistujat saavat kunniakirjan. Kilpailuun voi osallistua 15. marraskuuta asti. Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu on osa Euroopan rakennusperintöpäivien ohjelmaa.

Kulttuuriympäristön tekijätVuoden 2013 teemana on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Suomessa on paljon erilaisia rakennuksia, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Teeman kautta halutaan tuoda esiin vanhojen rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien uusiokäyttöä.

Tapahtumaviikonloppu syyskuussa 


Yhdistykset, museot, koulut ja muut kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Vuositeeman mukaisesti avointen ovien päiviä tai tutustumiskäyntejä toivotaan erityisesti kohteisiin, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8. syyskuuta, mutta ohjelmaa voi järjestää myös muuna ajankohtana.

Euroopan rakennusperintöpäiviä koordinoivat Suomessa ympäristöministeriö, Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
www.rakennusperinto.fi/erp

FAKTA: Euroopan rakennusperintöpäivät 
• Tavoitteena on lisätä paikallisen rakennetun kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta osana eurooppalaista kulttuuriperintöä sekä kannustaa kansalaisia osallistumaan rakennusperintömme vaalimiseen ja suojeluun.
• Päiviä vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy 50 maassa noin 20 miljoonaa ihmistä osallistuu rakennusperintöpäivien tapahtumiin.
• Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
• Rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8.9.2013.

Lisätietoja 
Hanna Hämäläinen, ympäristöministeriö, puh. 0400 143 956, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry, puh. 040 128 0818, etunimi.sukunimi@kulttuuriperintokasvatus.fi (Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu)

21.5.2013

Huittisten paloasemasta koti ja galleria

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

 

aseMatar Karru ja hullun torni


Kannattaa varoa mistä haaveilee, siitä voi tulla totta. Loppuvuonna 2002 kyselin muun keskustelun sivulauseessa Huittisten kaupunginjohtajalta: ”Mitä sinä sanoisit, jos minä sanoisin, että haluaisin ostaa kaupungilta vanhan paloaseman?”

Huittisten vuonna 1933 valmistuneessa paloasemassa
yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet.

Keväällä 2003 kauppa oli selvä, Huittisten vanha paloasema oli minun. Kiirastorstaina kaadoin ensimmäisiä väliseiniä paloaseman autotallitilasta. aseMaksi ristimäni rakennuksen yläkertaan rakennettuun asuntoon muutin heinäkuussa 2003. Autotallitilaan tehdyssä galleriaK:ssa avattiin ensimmäinen nykytaidenäyttely joulukuussa 2003.

Remontin tein yhdessä taiteilijatoverini Hannu Aaltosen kanssa. Rakennustyötunteja kertyi yhteensä 1703. Alakerran remonttia varten galleriaK:n takana oleva Katugalleria Huittinen -yhdistys sai EU-avustusta Joutsenten reitti -toimintaryhmän puollolla. Rakennuksen rappaukseen sain avustusta Länsi-Suomen ympäristökeskukselta.

aseMan kirjaston on 16-metrisessä tornissa.
Irtotikkailla haetaan kirjoja ylähyllyiltä.
Seinässä kiinni olevilla tikkailla noustaan
tornin katolla olevan luukun kautta "terassille".

Miksikö tahdoin paloaseman? Olin joskus lukenut jostain toimittaja Esa Keron ajatuksen siitä, että jokainen hullu tarvitsee oman tornin. Siksi.

aseMan tornilla on korkeutta melkein 16 metriä. Minä tein tornista kirjastoni. Hyllyjä on nyt neljän metrin korkeuteen. Ylähyllyn kirjoja kapuan hakemaan tikkaita pitkin, nyt käytössä ovat toiset, korkeammat, ja jatkettavat tikkaat.

Kim Simonssonin näyttely oli galleriaKssa helmikuussa 2007.

Alakerran galleriatilassa näyttelyitä pidettiin kevääseen 2008 asti. galleriaK:ssa esittäytyi suomalaisen taiteen kärkinimiä.

Galleria-aikana näyttelykäytössä olivat myös muut alakerran tilat. Kirsi Kaulanen esimerkiksi taituroi torniin Sammaksen ja Anne Koskinen sijoitti videoteoksensa talllitilan reilun metrin syvyiseen ja viitisen metriä pitkään rasvamonttuun.

aseMan ateljeessa luonnos Minna Karrun Apuraha-näyttelyksi.

Pöydällä Anneli Sipiläisen Auringonvaloa-teos,
lattialla siemeniä ja sipuleita aseMan puutarhasta.

Nyt galleriatila toimii omana ateljeenani ja esittämöK:na, jossa on mahdollista järjestää pienimuotoisia kulttuuritapahtumia.

Värillinen välitila vie yleisestä tilasta yksityiseen.

aseMan yksiö.

Yläkerran asuntoon, isoon yksiöön, mennään oranssiksi värjätyn portaikon kautta.

Toimittaja Jukka Yli-Lassila kirjoitti (Helsingin Sanomat 25.2.2005) matkasta alhaalta ylös: ”Persoonallisia piirteitä huomaa noustuaan oranssiksi maalattua kierreportaikkoa aseman yläkertaan.

Karrun kotina toimii valkoisuuttaan loistava avovintti, jonka sivuilta löytyy vaaleanvihreillä ja keltaisilla laatoilla omakätisesti kaakeloitu vessa, punainen vaatehuone sekä häränsilmäikkunaan päättyvä kappelimainen nukkumatila.

Kontrasti ikkunoista avautuvaan pikkukaupunkimaisemaan ei ole niin jyrkkä kuin voisi kuvitella. Kotoisuutta luovat muun muassa sijoilleen jätetyt palokuntalaisten varustekaapit ja pieni puulämmitteinen kamiina.

Minimalistiset huonekalut eivät ole viileää designtavaraa. Esimerkiksi valkoiset puupenkit ja suuri pöytä ovat itse rakennettuja.

"Vanhoista kirjahyllyistä ja lastulevystä", Karru lausahtaa.”

"Kuutiollinen" taidetta.

Toimittaja Anna Aromaa kiinnitti huomiota yksiöni toiseen päähän (Glorian Koti, syyskuu 2004).  ”Karrun henkilökohtainen galleria, jonka ainoa kaluste taulujen lisäksi on valkoisen levyn taakse piilotettu piano. Taiteilija Karru on todellinen minimalisti, joka saa jatkuvasti vastata yhteen kysymykseen: ’Milloin hankit kotiisi lisää huonekaluja ja mattoja?
Vastaus kuuluu: ’En koskaan’. Karru unelmoi jo pikkutyttönä valkoisesta kuutiosta, johon voisi sijoittaa taidetta. Paloaseman muuttaminen sellaiseksi on todellinen yhden nainen missio.”

Häränsilmäikkuna ja selkeyttä

 

aseMa eli Huittisten vanha paloasema rakennettiin paloasemaksi vuonna 1933.


Häränsilmäikkuna ja pilasterit ovat aseMan klassismia.


V. E. Toivolan suunnittelema rakennus on vuosien aikana säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Siinä on nähtävissä sekä 1930-luvun selkeälinjaista funkkista että 1920-luvun klassismia nurkkapilastereineen ja häränsilmäikkunoineen. ”Huittislaisia on onniteltava tämän uuden ja kauniin paloaseman johdosta” kirjoitti Satakunnan Kansa 2.11.1933.

Palokunta toimi asemarakennuksessa vuoteen 1990. sen jälkeen rakennus oli joitakin aikoja teknisen toimen varasto. Viimeksi rakennuksessa toimi kaupungin vetämä nuorten työpaja.


Valkoinen aseMa ja punainen WPK:n talo muodostavat Lauttakylän sillan tienoon ytimen.

aseMa on osa Lauttakylän sillan tienoota, joka seutukaavassa todetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi. aseMan naapurissa olevan WPK:n talon ravintoloitsijapariskunta Nikko remontoi ravintolaksi ja maalaispuodiksi vuonna 2008. Myös lähistön asuintaloja on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Kaupan yhteydessä alueen asemakaava muutettiin niin, että aseMasta tuli kaavalla suojeltu rakennus.

Teksti: asematar Minna Karru
Kuvat: Minna Karru & GalleriaK:n arkisto

Lisätietoa

aseMasta
galleriaK:n näyttelyistä
aseMatar Karrusta



Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...