aseMatar Karru ja hullun torni
Kannattaa varoa mistä haaveilee, siitä voi tulla totta. Loppuvuonna 2002 kyselin muun keskustelun sivulauseessa Huittisten kaupunginjohtajalta: ”Mitä sinä sanoisit, jos minä sanoisin, että haluaisin ostaa kaupungilta vanhan paloaseman?”
 |
| Huittisten vuonna 1933 valmistuneessa paloasemassa yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet. |
Keväällä 2003 kauppa oli selvä, Huittisten vanha paloasema oli minun. Kiirastorstaina kaadoin ensimmäisiä väliseiniä paloaseman autotallitilasta. aseMaksi ristimäni rakennuksen yläkertaan rakennettuun asuntoon muutin heinäkuussa 2003. Autotallitilaan tehdyssä galleriaK:ssa avattiin ensimmäinen nykytaidenäyttely joulukuussa 2003.
Remontin tein yhdessä taiteilijatoverini Hannu Aaltosen kanssa. Rakennustyötunteja kertyi yhteensä 1703. Alakerran remonttia varten galleriaK:n takana oleva Katugalleria Huittinen -yhdistys sai EU-avustusta Joutsenten reitti -toimintaryhmän puollolla. Rakennuksen rappaukseen sain avustusta Länsi-Suomen ympäristökeskukselta.
 |
| aseMan kirjaston on 16-metrisessä tornissa. Irtotikkailla haetaan kirjoja ylähyllyiltä. Seinässä kiinni olevilla tikkailla noustaan tornin katolla olevan luukun kautta "terassille". |
Miksikö tahdoin paloaseman? Olin joskus lukenut jostain toimittaja Esa Keron ajatuksen siitä, että jokainen hullu tarvitsee oman tornin. Siksi.
aseMan tornilla on korkeutta melkein 16 metriä. Minä tein tornista kirjastoni. Hyllyjä on nyt neljän metrin korkeuteen. Ylähyllyn kirjoja kapuan hakemaan tikkaita pitkin, nyt käytössä ovat toiset, korkeammat, ja jatkettavat tikkaat.
 |
| Kim Simonssonin näyttely oli galleriaKssa helmikuussa 2007. |
Alakerran galleriatilassa näyttelyitä pidettiin kevääseen 2008 asti. galleriaK:ssa esittäytyi suomalaisen taiteen kärkinimiä.
Galleria-aikana näyttelykäytössä olivat myös muut alakerran tilat. Kirsi Kaulanen esimerkiksi taituroi torniin Sammaksen ja Anne Koskinen sijoitti videoteoksensa talllitilan reilun metrin syvyiseen ja viitisen metriä pitkään rasvamonttuun.
 |
| aseMan ateljeessa luonnos Minna Karrun Apuraha-näyttelyksi. |
 |
| Pöydällä Anneli Sipiläisen Auringonvaloa-teos, lattialla siemeniä ja sipuleita aseMan puutarhasta. |
Nyt galleriatila toimii omana ateljeenani ja esittämöK:na, jossa on mahdollista järjestää pienimuotoisia kulttuuritapahtumia.
 |
| Värillinen välitila vie yleisestä tilasta yksityiseen. |
 |
 |
| aseMan yksiö. |
Yläkerran asuntoon, isoon yksiöön, mennään oranssiksi värjätyn portaikon kautta.
Toimittaja Jukka Yli-Lassila kirjoitti (Helsingin Sanomat 25.2.2005) matkasta alhaalta ylös: ”Persoonallisia piirteitä huomaa noustuaan oranssiksi maalattua kierreportaikkoa aseman yläkertaan.
Karrun kotina toimii valkoisuuttaan loistava avovintti, jonka sivuilta löytyy vaaleanvihreillä ja keltaisilla laatoilla omakätisesti kaakeloitu vessa, punainen vaatehuone sekä häränsilmäikkunaan päättyvä kappelimainen nukkumatila.
Kontrasti ikkunoista avautuvaan pikkukaupunkimaisemaan ei ole niin jyrkkä kuin voisi kuvitella. Kotoisuutta luovat muun muassa sijoilleen jätetyt palokuntalaisten varustekaapit ja pieni puulämmitteinen kamiina.
Minimalistiset huonekalut eivät ole viileää designtavaraa. Esimerkiksi valkoiset puupenkit ja suuri pöytä ovat itse rakennettuja.
"Vanhoista kirjahyllyistä ja lastulevystä", Karru lausahtaa.”
 |
| "Kuutiollinen" taidetta. |
Toimittaja Anna Aromaa kiinnitti huomiota yksiöni toiseen päähän (Glorian Koti, syyskuu 2004). ”Karrun henkilökohtainen galleria, jonka ainoa kaluste taulujen lisäksi on valkoisen levyn taakse piilotettu piano. Taiteilija Karru on todellinen minimalisti, joka saa jatkuvasti vastata yhteen kysymykseen: ’Milloin hankit kotiisi lisää huonekaluja ja mattoja?
Vastaus kuuluu: ’En koskaan’. Karru unelmoi jo pikkutyttönä valkoisesta kuutiosta, johon voisi sijoittaa taidetta. Paloaseman muuttaminen sellaiseksi on todellinen yhden nainen missio.”
Häränsilmäikkuna ja selkeyttä
aseMa eli Huittisten vanha paloasema rakennettiin paloasemaksi vuonna 1933.
 |
| Häränsilmäikkuna ja pilasterit ovat aseMan klassismia. |
V. E. Toivolan suunnittelema rakennus on vuosien aikana säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Siinä on nähtävissä sekä 1930-luvun selkeälinjaista funkkista että 1920-luvun klassismia nurkkapilastereineen ja häränsilmäikkunoineen. ”Huittislaisia on onniteltava tämän uuden ja kauniin paloaseman johdosta” kirjoitti Satakunnan Kansa 2.11.1933.
Palokunta toimi asemarakennuksessa vuoteen 1990. sen jälkeen rakennus oli joitakin aikoja teknisen toimen varasto. Viimeksi rakennuksessa toimi kaupungin vetämä nuorten työpaja.
 |
| Valkoinen aseMa ja punainen WPK:n talo muodostavat Lauttakylän sillan tienoon ytimen. |
aseMa on osa Lauttakylän sillan tienoota, joka seutukaavassa todetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi. aseMan naapurissa olevan WPK:n talon ravintoloitsijapariskunta Nikko remontoi ravintolaksi ja maalaispuodiksi vuonna 2008. Myös lähistön asuintaloja on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Kaupan yhteydessä alueen asemakaava muutettiin niin, että aseMasta tuli kaavalla suojeltu rakennus.
Teksti: asematar Minna Karru
Kuvat: Minna Karru & GalleriaK:n arkisto
Lisätietoa
aseMastagalleriaK:n näyttelyistä
aseMatar Karrusta
Lue myös lisää vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!
