Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liikuntaympäristökysely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liikuntaympäristökysely. Näytä kaikki tekstit

6.7.2012

Liikuntapaikkakysely: Yhteistyötä ja yksilösuorituksia


Yksi merkittävimmistä muutoksista suomalaisten liikuntaharrastuksissa sotienjälkeisestä ajasta tähän päivään tuntuu olevan harrastajien omassa osallistumisessa liikuntapaikkojen rakentamiseen ja hoitoon. Jos sotien jälkeen mieli harrastaa vaikkapa korkeushyppyä, oli tilanne usein se, että paikka oli ensin itse rakennettava. Nykyään saavumme valmiille salille tai kentälle, ja harjoituksen jälkeen suuntaamme suoraan kotiin - siivouksenkin hoitaa joku muu. Vaivatonta, mutta viihtyisimmekö harrastuksen parissa paremmin, jos yhdessä tekemisen kulttuuri olisi vahvempi?

On muistettava, että myös aktiivista seuratoimintaa on maassamme edelleen paljon. Silti moni meistä harrastaa liikuntaa yksin. Viihdymme yksin lenkkipoluilla, keskitymme yksin kuntosaliharjoitukseen ja ryhmäliikuntatunneillakin liikumme yksin. Yhdessä liikuntaympäristökyselyyn tulleessa vastauksessa kerrotaan erilaisesta ajasta.

Kirjoittaja muistelee, kuinka heti sotien jälkeen nuoriso innostui urheiluharrastuksesta ja paikkakunnan pojat päättivät rakentaa urheilukentän.
Kun oli saatu lupa maanomistajalta, alettiin rakentamaan kenttää nuoruuden innolla. Korkeushyppypaikka vauhdinottoratoineen, pituus- ja kolmiloikka-paikka sekä keihäänheitto- ja kuulantyöntöpaikat. Pehmikkeeksi haettiin paikalliselta sirkkelisahalta sahanpurua ja muutenkin tehtiin urheiluvälineet etupäässä itse. Kylän naiset keräsivät ompeluseuroissaan rahaa, jolla voitiin ostaa kiekko ja kuula. Seipäät korkeushyppyyn tehtiin itse, kukin oman seipään, joita sitten arvosteltiin porukan keskellä.
Rämehaan kenttä rakennettiin kylän väen voimin ilman yhteiskunnan tukea. Myös lähiseudun kyliin syntyi vastaavia urheilupaikkoja, ja pian miteltiin kylienvälisissä kilpailuissa. Kirjoittaja muistaa niissä olleen jo suuren urheilujuhlan tuntua, kun eri puolilta pitäjää saapui ihmisiä kannustamaan suosikkejaan.

Monet meistä kuitenkin liikkuvat mielellään yksin. Toisessa liikuntaympäristökyselyyn tulleessa vastauksessa kirjoittaja kertoo haluavansa keskittyä harjoitteluun, ei seurusteluun. Kerrostalon alakerran kuntosali oli hänelle muuten tervetullut uudistus, mutta ajatus naapureista harjoittelemassa samassa pienessä tilassa on saanut kirjoittajan käyttämään sitä verraten harvoin. Siksi kirjoittaja suosii kaupallisia saleja, erityisesti niitä, joissa on hyvät laitteet, toimiva ilmastointi ja viihtyisä sisustus. Eikä liikaa ruuhkaa.

4.4.2012

Muistojen maauimalat liikuntaympäristökyselyssä

Kansallismuseon liikuntaympäristökyselyyn tähän mennessä saapuneissa vastauksissa on muisteltu erityisesti 1960-lukua ja lapsuuden liikuntapaikkoja. Vastaajille mieleen jääneitä paikkoja ovat olleet luisteluradat, urheilukentät sekä maauimalat.

Kotkan maauimala joskus ennen 1960-lukua. Kuva Museovirasto Albin Aaltonen.

Maauimalat olivat merkittäviä paikkoja kaupunkilaislapsille. Niissä myös käytiin paljon. Yksi vastaajista kertoo viettäneensä kesät Uimastadionilla, koska perheellä ei ollut yhteyksiä maaseudulle. Päivät olivat yksinäisiä, sillä kaverit viettivät kesälomaa maalla.

Kirjoittaja teki joka aamu eväät ja käveli äidin jättämät 20 penniä taskussaan uimastadikalle, jossa vierähti usein koko päivä. Altaissa vietetty aika ei mennyt hukkaan: Palkinnoksi jäi hyvä uimataito ja uimamaisterin arvo. Kirjoittaja kertoo Uimastadionin säilyneen hyvänä muistona. Se oli paikka, joka tarjosi yksinäiselle lapselle tekemistä pitkiin kesäpäiviin.

Toinen kirjoittaja muistaa Kumpulan maauimalan, jossa hän monen muun kaupunkilaislapsen tavoin oppi uimaan. Paikka oli jäänyt kirjoittajalle hyvin mieleen. Hän kertoo, että juuri mikään ei ollut muuttunut, kun hän parikymmentä vuotta myöhemmin palasi sinne omien lastensa kanssa. Sisääntuloporttikin kolahti samalla tavalla kuin omassa lapsuudessa.

Millaisia muistoja sinulla on liikuntapaikoista? Kansallismuseon kerää muistoja ja kokemuksia kaikenikäisiltä vastaajilta eri vuosikymmeniltä ja erityyppisistä liikunta- ja urheiluympäristöistä. Voit kertoa johonkin paikkaan liittyvistä muistoista, sen historiasta tai vaikka sen kohtaamista uhista. Voit lähettää myös valokuvia. Katso lisätiedot täältä ja osallistu!

27.2.2012

Kerro liikuntapaikkamuistoistasi

Suomen noin 30 000 liikuntapaikkaan liittyy lukematon määrä tarinoita. Millaisia ovat sinun muistosi?

Ratagolfia Aulangolla. Kuva Museovirasto, Volker von Bonin
Suomen Kansallismuseon kansatieteellisen arkiston liikuntaympäristökysely kerää talteen liikuntaympäristöihin liittyviä kokemuksia ja muistoja. Voit kertoa mitkä tekijät lähiympäristössä houkuttelevat lenkille, millaisia tarinoita sinulle merkitykselliseen liikuntaympäristöön liittyy tai miten se on muuttunut ajan kuluessa. Kysely koskee kaikkia liikunta- ja urheiluympäristöjä lajista ja harrastustavoista riippumatta. Vaikka itse kuluttaisit katsomon penkkiä lenkkitossuja enemmän, voit mainiosti vastata kyselyyn.

Kyselyyn vastaamalla autat kartuttamaan tietoja Suomen liikuntaympäristöistä ja niiden merkityksestä hyvinvoinnille. Vastaukset arkistoidaan tutkimuskäyttöön ja sitaatteja vastauksista saatetaan käyttää myös rakennusperintöpäivien viestinnässä. Elokuussa ilmestyvässä julkaisusta on siis mahdollista löytää katkelma omaakin tekstiä (mainitse vastauksessasi jos et halua kirjoitustasi käytettävän muussa kuin tutkimustarkoituksessa).

Kellarien aarteet syyniin

Löytyykö kaapeistasi vanhoja urheiluvälineitä, joita et enää tarvitse? Ehkä museo olisi niille sopivan arvokas säilytyspaikka.

Esineitä voi tarjota nyt Kansallismuseolle, joka kartuttaa kyselyn yhteydessä myös kokoelmiaan. Hiihtoon liittyvää välineistöä on jo paljon, mutta esimerkiksi 1980- ja 1990-lukujen aerobic- ja sulkapallovälineitä kaivattaisiin kokoelmia täydentämään.

Jos siis epäilet, että laatikoiden pohjalle hautautuneille vanhoille urheilukamppeille ei enää löydy käyttöä, kannattaa miettiä ovatko tavarat sellaisia, joista museo voisi olla kiinnostunut. Myös museon tilat ovat rajalliset, joten otathan yhteyttä museon intendenttiin ennen esineiden lähettämistä. Lisätietoa löytyy liikuntaympäristökyselyn sivulta.

Liikuntaympäristökysely
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...