Polku syntyy kulkemalla - Eerikinpolku Kirkkonummella

Polku – mikä se on?

Polun voi löytää, sitä voi seurata, se kasvaa kun sitä kuljetaan. Jäniksenpolku vie yllättäen kuusen näreen alle, hirvenpolku uppoaa suohon, muurahaisenpolku johtaa kekopalatsiin. Ei ole polkua ilman kulkijaa. Jos polkua ei käytetä, se kasvaa umpeen ja luonto ottaa sen haltuunsa.

Navalan tammikuja näkyy jo senaatin kartastossa 1800-luvun lopulla.
Kuva: Teemu Tamminen, Kirkkonummen kunta/kulttuuripalvelut.

Eerinkinpolku – kulttuuriympäristön kerrokset näkyviin

Ajatus Eerikinkartanon kulttuuripolusta syntyi kartanoalueen toiminnan kehittämistä pohtineen hankkeen yhteydessä. Suurten kehittämishankkeiden päätöksenteko, rahoitus ja toteuttaminen vie vuosikausia, mutta voisimmeko aloittaa ihan pienestä? Voisimmeko aloittaa alueen kehittämisen polusta?

Eerikinkartano on Kirkkonummen kunnan omistama kulttuurihistoriallisesti arvokas alue Pohjois-Kirkkonummella, Haapajärven rantamaisemissa. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Kosken ja Navalan kartanoista on tietoja keskiajalta alkaen ja ikivanha reitti Hämeestä Espoonlahden pohjukkaan kulkee alueen halki. Siksi 1800-luvulla Navalan maisemissa oli mm. olutpanimo ja kapakka. Vuoden 1918 melskeissä Navala oli punaisten tukikohtana ja toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliitto otti haltuunsa Porkkalan alueen merisotilaalliseksi tukikohdaksi, koko Kirkkonummen hallinnollinen keskus siirtyi sinne.

Eerikinkartano ja Navala tiluskartalla 1890. Kuva: Kirkkonummen
kunta, kulttuuritoimen arkisto, kuvannut Maaret Eloranta.

Pohjois-Kirkkonummen taajama-asutus kasvaa nopeasti ja suuri osa nykyisestä Veikkolan kasvukeskuksesta on rakennettu kartanon entisille maille. Uudet asukkaat eivät tiedä paljoa seudun vaiheista. Esimerkiksi nimi Testamenttitie herättää kummastusta. Hämmästyttävää onkin, että Carl Ferdinand von Wahlberg testamenttasi koko valtavan kiinteistökokonaisuuden maineen ja rakennuksineen Kirkkonummen kunnalle 1920-luvun taitteessa.

Alueen historiasta on tietoa monissa lähteissä, mutta internetistä ei toistaiseksi löydy paljoakaan valaistusta kulkijalle, joka sattuu seudulle tupsahtamaan.

Näkymä Haapajärvelle. Kuva: Teemu Tamminen,
Kirkkonummen kunta/kulttuuripalvelut.

Polku pilvissä

Kartoilla näkyy Haapajärven rantamilla polku, jota monet monituiset ihmiset ja muut olennot ovat kulkeneet. Viralliset luontopolut ja kulttuuripolut on yleensä toteutettu niin, että maastoon suunnitellaan ja rakennetaan reitti, jonka varrella on opaskylttejä teksteineen. Niiden suunnittelu, toteutus ja ylläpito vaativat paljon resursseja.

Mitä voimme tehdä me, joilla on tietoa ja ideoita, mutta ei paljoakaan rahaa ja palkollisia? Voisimmeko tuoda polun näkyviin uusissa sähköisissä julkaisumuodoissa, kuten pilvissä? Voisimmeko koota tietomme ja saada ne muidenkin iloksi keveillä keinoilla, jotka saavat polun tapaan mutkitella, kehittyä ja sitten vaikka jäädä unholaan?

Kirkkonummen kunnan kulttuuritoimi ja Veikkolan kyläyhdistys ovat lähteneet liikkeelle keräämään tietoa, ideoita ja talkoovoimia, jotta reitin kulttuurihistorialliset kerrokset ja luonnon monimuotoisuus saataisiin laajemminkin tutuksi kulkijoille.

Apuvälineinä käytössä on Facebook-sivu, aivoriihet ja talkoohenki. Aluetta hallinnoiva Eerikinkartanon johtokunta on antanut hyväksyntänsä suunnitelmalle. Koska ilmoittelurahoja ei ole, suunnittelusta tiedotetaan pääasiassa Facebook-sivun kautta.

Aivoriihi salin hämärissä, von Wahlbergien silmien alla.
Kuva: Teemu Tamminen, Kirkkonummen kunta/kulttuuripalvelut.

Sadonkorjuujuhlissa nähdään Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä 13.9.2014

Syksyyn mennessä nähdään, miten pitkälle polkua päästään. Veikkolan kyläyhdistyksen sadonkorjuujuhlan ohessa lauantaina 13.9. polulla pidetään useita opastettuja kävelyitä osana Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Oppaiksi on jo lupautunut eri alojen osaajia: paikallisen historiatiedon kerääjä, arkeologian harrastaja ja viran puolesta paikallishistoriaan perehtynyt kulttuuritoimenjohtaja. Kirkkonummen kunnan kulttuuritoimen sivuille saadaan siihen mennessä ladattava pdf-esite polusta ainakin suomenkielisenä. Käännös ruotsiksi tehdään myöhemmin.

Suuttuuko joku, kun kartanon pihalla ja rantametsikössä ei ole isoja opastauluja? Onhan kulttuurimaisema nähtävyys sinänsä. Jokainen voi katsoa sitä omasta näkökulmastaan. Ei kai maiseman havaitsemiseen tarvita maisemaa peittävää opastaulua. Riittääkö hyvä vinkki ja muutama tiedonmurunen? Jos ei riitä, polun kehittämistä voi jatkaa eri keinoilla kukin voimiensa mukaan. Jos osaamista löytyy, sisällöistä voidaan jatkossa tehdä vaikka QR-koodilla toimiva, laajeneva sisältökokonaisuus. Tervetuloa mukaan tekemään!

Hämähäkkien verkkomalleja tanssiladon seinänraossa.
Kuva: Teemu Tamminen, Kirkkonummen kunta/kulttuuripalvelut.

Eerikinkartano: http://www.kirkkonummi.fi/eerikinkartano
Eerikinpolku Facebookissa:https://www.facebook.com/pages/Eerikinpolku-Eriksstigen/278244852341063
Eerikinpolun suunnitelma: http://kirkkonummi01.hosting.documenta.fi/kokous/20141735-6-1.PDF
Kirkkonummen kunta, kulttuuripalvelut: http://www.kirkkonummi.fi/kulttuuri ja http://www.kirkkonummi.fi/kasvitarha
Veikkolan kyläyhdistys ry: http://www.freewebs.com/veikkolaverkko/veiky.htm

Eerikinpolun avajaistapahtuma syyskuussa: http://www.rakennusperinto.fi/tapahtumat/fi_FI/eerikinpolku_aukeaa/#.U4RltCiilHY

Maaret Eloranta, kulttuuritoimenjohtaja, Kirkkonummen kunta

Suomalaiset tähdet Euroopan kartalle

Kulttuuriympäristöpäivät Suomessa on osa Euroopan laajuista European Heritage Days -kokonaisuutta, joka toteutetaan joka syksy 50 Euroopan kulttuuriyleissopimuksen allekirjoittaneessa maassa. Päivien tapahtumiin osallistuu vuosittain arviolta 20 miljoonaa ihmistä.

Viime vuonna lanseerattiin uusi koko Euroopan laajuisen kokonaisuuden yhteinen verkkosivu www.europeanheritagedays.com. Viime vuonna sivusto oli vielä testikäytössä, mutta tästä vuodesta eteenpäin kaikki Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumajärjestäjät voivat halutessaan lisätä tapahtumansa sivustolle.

Suomen kartalla tuikkii jo muutama tähti, toivottavasti pian enemmänkin.

Sivuston kautta Suomen tapahtumat saavat Euroopan laajuista näkyvyyttä ja tapahtumajärjestäjien kannattaa hyödyntää tämän mainio tilaisuus tehdä tapahtumastaan kansainvälinen. Muutama Suomen tapahtumajärjestäjä on jo ollut aktiivinen ja kartalta löytyy tapahtumia esimerkiksi Inarista, Espoosta ja Maalahdesta. Käy tutustumassa siis karttaan.

Muutama aktiivinen tapahtumajärjestäjä on jo lisännyt
tapahtumansa kartalle.

Käyttäjätunnukset sivustolle saa pyytämällä osoitteesta erp@kotiseutuliitto.fi. Tämän jälkeen oman tapahtuman kartalle voi lisätä itse helppokäyttöisellä lomakkeella, johon ohjeet löytyvät täältä. Nyt Suomen kartta täyteen tähtiä!

Näkyvä ja näkymätön maaseutu suomalaisessa maisemakuvastossa

Maisemaa, tuota otosta aistein havaittavasta laajasta ympäristöstä, on jo hyvin pitkään lähestytty kuvien avulla. Usein kohde ja sen kuvaus ovat kietoutuneet niin vahvasti yhteen, että maiseman on todettu pohjautuvan nimenomaan ympäristön kuvalliseen esittämiseen. Kuviin vuosisatojen ajan tiivistetty maisema on vähitellen synnyttänyt vakiintuneita tapoja valikoida ja asettaa tietynlaisia ympäristön muotoja ja siinä esiintyviä elementtejä kuvauksen kohteeksi. Nämä tavat ovat taas aina olleet kytköksissä taiteen ja ylipäänsä kuvallisen esittämisen traditioihin ja tyylivirtauksiin sekä yhteiskunnissa eri aikoina vallinneisiin historiallispoliittisiin tilanteisiin ideologioineen. Maisemakuva on siis monisäikeinen vyyhti, jonka juuret voivat useissa tapauksissa ulottua aina antiikkiin asti.

Maisemaa Ahvenanmaan Eckeröstä. Kuva: Liisa Lohtander.

Kuvilla on tapana synnyttää uusia kuvia. Monesti uudet kuvat viittaavat aikaisempiin kuviin synnyttäen lopulta kuvastoja, joissa tietyt kohteet, aiheet ja niiden esitystavat toistuvat hyvin samankaltaisina vuosikymmenistä ja jopa vuosisadoista toiseen. Näin on käynyt myös maisemalle. Esimerkiksi Suomen kohdalla voidaan puhua kansallisesta maisemakuvastosta, joka kuvien ohella käsittää koko joukon erilaisia maiseman esittämisen muotoja. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, jossa tietyt ja tietyllä tavalla kuvatut maisemat muodostuvat vallitseviksi kansallisen tilan esitystavoiksi. Vallitsevilla maiseman esitystavoilla on puolestaan vahva vaikutus ympäristömielikuviimme. Ne ikään kuin legitimoivat tietyt aiheet, kohteet ja katsojapositiot tyypillisiksi suomalaisiksi maisemiksi, joihin meille annetaan mahdollisuus samastua ja joilla kansakuntaa markkinoidaan myös maailmalla.

Haltialan tila Helsingissä. Kuva: Liisa Lohtander.

Kuvien maisema kiinnittyy uskottavasti fyysiseen ympäristöön, mutta toteuttaa omaa kuvallisen esittämisen traditioihin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin kytkeytyvää logiikkaansa. Tämän huomasin omakohtaisesti tarkastellessani suomalaisen maaseutumaiseman kuvallista esittämistä vuoden takaisessa väitöskirjatutkimuksessani Kuvien maaseutu. Maaseutumaisemakuvaston luomat mielikuvat suomalaisesta maaseutukulttuurista (2013). Tutkimuksessani kohdensin katseen suomalaisiin maisemakuvajulkaisuihin aina 1800-luvun puolivälissä ilmestyneestä Zacharius Topeliuksen toimittamasta Finland framstäldt i teckningar -teoksesta 2000-luvun alussa ilmestyneisiin kuvakirjoihin. Tästä aineistosta perkasin esiin maaseutukulttuuriin ja sen maisemaan liittyviä kuvateemoja, joille oli ominaista sisällön ja toisinaan myös muodon tasolla ilmennyt toisteisuus. Tämänkaltaisina ne ovat olleet omiaan rakentamaan kollektiivisia mielikuvia suomalaisesta maaseutukulttuurista ja sen maisemista.

Kuvateemojen analyysi osoitti suomalaisen maaseutumaisemakuvaston painottavan menneisyyteen kiinnittyvää maaseutukulttuurin esittämistä. Kuvastoa hallitsee pääsääntöisesti pienviljelyyn keskittyvä idylli pienmuotoisine karjoineen ja kansallisromantiikan ideaaleihin palaavine maalaisineen. Maatalouden koneellistuminen ajautuu kuvastossa marginaaliin lukuun ottamatta jälleenrakennuskautta, jolloin rationaalinen kehitys asettui perinnepainotteisten aiheiden rinnalle. Koska maaseutukulttuuriin maisemineen on aina kuulunut olennaisena osana kehitys ja muutos, kävi nopeasti selväksi, ettei analyysiaineistossa tuotettu maaseudun kuva ollut neutraali dokumentti, vaan erilaisten kulttuuristen valintojen ja rajauksen tulos.

Maisema Somerolta. Kuva: Liisa Lohtander.

Maiseman kuvallisessa esittämisessä rajaus on siis valtaa. Kehityksen ulkoistaminen maaseutumaisemakuvastosta johtaa ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa kuvien maaseutu ja sen luomat mielikuvat eivät enää välttämättä rinnastu nykyaikaisen maanviljelijän vastaaviin. Näin ollen kuvaston esittämä maaseutu vaikuttaa todelliselta, vaikka se edustaakin jo suurelta osin menneisyyttä. Kääntäen tämä tarkoittaa taas sitä, että kuvastosta ulos rajautunut, todellisuudessa vallitsevassa asemassa oleva kehittynyt maaseutu, muodostuu ikään kuin näkymättömäksi maisemaksi. Näkymättömyyden myötä kuvaston taakse voi kätkeytyä myös monia aktuaalisen maaseutukulttuurin kehitykseen liittyviä aiheita, joista tulisi käydä entistä laajempaa ja avoimempaa yhteiskunnallista keskustelua. Tämän ohella asetelma voi toimia jopa kehityksen jarruna jos kuvastolle vieraita uusia toimijoita ja toimintatapoja ulossuljetaan maaseutukulttuurin piiristä pitkälti esteettisin perustein.

Itä-Hämeen museo Hartolassa. Kuva: Liisa Lohtander.

Vaikka maaseutumaisemakuvasto voi muodostaa vääristyneitä mielikuvia, on sen luoma käsitys suomalaisesta maaseudusta kuitenkin tuttu ja turvallinen. Se edustaa suomalaisille positiivisesti arvottuneita maaseutukulttuurin piirteitä sekä niihin kytkettyjä arvoja. Kulttuuriperinnöksi miellettyjen maaseutukohteiden, kuten tiettyjen maisemien, rakennusten ja työmuotojen esittäminen maaseutumaisemakuvastossa toimii näin ollen kollektiivisen identiteetin vahvistajana. Tästä syystä näen maisemakuvastojen tutkimuksella olevan paljon annettavaa suunniteltaessa esimerkiksi uusia maaseudun perustuotannon, elinkeinojen, palveluiden, arjen ja ympäristönkäytön muotoja. Tämän myötä maaseutukulttuurin uusien sekä vanhojen perinteisten muotojen välille voisi etsiä monimuotoisuudesta voimaansa saavaa tasapainoa, jolloin näkymättömille maisemille ei olisi enää tarvetta.

Kirjoittaja FT Antti Vallius valmistelee parhaillaan tietokirjaa suomalaisen maaseutumaisemakuvaston historiasta ja on mukana Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen Kiinnittymisen politiikat ja kuulumisen kulttuurit -tutkimushankkeessa.

Antti Vallius on mukana Jyväskylän yliopistolla pidettävässä Paikat, maisemat ja kulttuuriympäristöt -seminaarissa tiistaina 13.5. Seminaari on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa. Lisätietoja seminaarista.