Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit

24.9.2015

Etelä-Pohjanmaalla dokumentoidaan elintarviketeollisuutta

Etelä-Pohjanmaalla viljellään maata ja kasvatetaan karjaa. Maakunnalle ominaista on myös vahva yrittämisen kulttuuri. Jo nämä tekijät yhdessä selittävät miksi elintarviketeollisuus on Etelä-Pohjanmaalla merkittävä työllistäjä. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo on aloittanut monivuotiseksi tarkoitetun elintarviketeollisuuden dokumentoinnin.


Seinäjoella sijaitsevat muun muassa Atria Oyj:n pääkonttori ja ruokatehdas sekä Suomen suurin Valion tehdas. Valtakunnallisiin suuryrityksiin kuuluu myös Altian Ilmajoella Koskenkorvan kylässä sijaitseva tehdas. Etelä-Pohjanmaalla toimii myös lukuisia muita pienempiä elintarvikealan yrityksiä. Laaja elintarviketuotanto olikin syynä miksi Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo valitsi valtakunnallisessa museoiden välisessä TAKO -yhteistyössä aihealueekseen elintarviketeollisuuden.

8–10 viikon ikäisiä possuja ollaan tuomassa Atrian
kasvatustilalta seinäjokelaisen Aittomäen tilan sikalaan.
Kuva: Toomas Mäelt, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo.

Vuonna 2015 aiheena lihateollisuus


Hanketta käynnistämään ja toteuttamaan palkattiin opetus- ja kulttuuriministeriön tuella projektitutkija. Vuonna 2015 dokumentoinnin aiheeksi valittiin lihateollisuus ja kohteiksi liha-alan suurtoimija Atria Oyj sekä erikoislihatuotteita jalostava paikallinen Ilmajoen makkaramestarit.  Atrian juuret löytyvät osin vuonna 1914 perustetusta eteläpohjalaisesta Itikka-osuuskunnasta.  Kiinnostavaa onkin, että vaikka Atria tänä päivänä on useassa maassa toimiva noin 4500 työntekijän suuryritys, mielletään se Etelä-Pohjanmaalla yhä paikalliseksi ja ”omaksi”. Toinen dokumentoinnin kohde, Ilmajoen makkaramestarit, taas eroaa toimintatavoiltaan perinteisistä teollisuuden toimijoista. Luomulihatuotteita valmistava ”lihanjalostuspaja” myy tuotteensa verkkokaupassa ja kiertävien myymäläautojen avulla.

Lihanleikkaaja Jarmo Papinaho työssään. Vielä jokin aika
sitten uskottiin lihanleikkuun olevan ala, jossa kone ei pysty
korvaamaan ihmistä. Atrian Seinäjoen tehtaalle on juuri hankittu
ensimmäinen lihanleikkaajarobotti, joka tulee vähentämään
ihmistyövoiman määrää. Kuva: Atria Oyj:n viestintä.

Pellolta pöytään


Molempien liha-alan yritysten kohdalla dokumentointi tapahtuu ns. pellolta pöytään -mallilla eli tarkastelun alla on koko tuotantoprosessi maatilalta alkaen. Dokumentointia toteutetaan haastatteluilla ja valokuvaamalla. Haastateltavien joukossa on työntekijöitä ylimmästä johdosta alkaen tavoitteena saada mahdollisemman kattava kuva nykypäivän teollisuustyöstä.  Alkutuotantoa eli lihakarjankasvatusta dokumentoidaan yhden Atrian tuottajatilan sekä Ilmajoen Makkaramestarien kotitilan toimintaan perehtymällä. Osana dokumentointia on myös aloitettu teollisiin eteläpohjalaisiin elintarvikkeisiin liittyvien kuluttajamuistojen keruu. Ruokamuistot ovat usein tunteita herättäviä ja muistoissa onkin muun muassa haikailtu jo lopetettujen tuotteiden perään sekä muisteltu kaiholla ja kauhulla kouluruokailun ”helmiä”.

Atria on myös merkittävä kesätyöpaikkojen tarjoja Etelä-Pohjanmaalla.
Seinäjoen Nurmon ruokatehtaalle otetaan vuosittain satoja
kesätyöntekijöitä. Kuva: Atria Oyj:n viestintä.

 

Hyönteisissä uusi teollisuuden ala?


Tulevina vuosina dokumentointia on tarkoitus jatkaa museon omilla henkilöstöresursseilla. Tarkoituksena on dokumentoida kerrallaan yhtä elintarviketeollisuuden alaa, seuraavina esimerkiksi maito- tai juomateollisuutta. Yksi kiinnostava tuleva dokumentoinnin kohde voisi olla hyönteistalous, sillä Seinäjoella on alkamassa ihmisravinnoksi tarkoitettujen hyönteisten tuotanto ja tutkimus. Olisikin kiinnostavaa saada dokumentoitua tämän ns. uuselintarviketeollisuuden alaan kuuluvan hyönteistuotannon alkuvaiheet. Olisiko hyönteisissä Etelä-Pohjanmaan elintarviketeollisuuden tulevaisuus?



Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon projektitutkija Katri Lento

1.9.2015

Varkauden teollisuus 200 vuotta

Varkauden teollisuuden katsotaan alkaneeksi 20.4.1815, jolloin Gustaf Wrede sai senaatilta luvan perustaa ruukin Varkauteen. Kuluvana vuonna on siis juhlittu Varkauden teollisuuden 200-vuotista taivalta, juuri sopivasti Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teemaan ajoitettuna.

Varkauden teollisuus on luonut Varkauteen monimuotoisen ja runsaan teollisesta historiasta kertovan rakennetun ympäristön. Varkauden keskustaajama-alueelle sijoittuukin kuusi RKY-aluetta: Varkauden tehtaat, Kommila-Kosulanniemi -asuinalue, Päiviönsaaren vanha keskusta, Varkauden Kauppakadun alue, Könönpellon asevelikylä sekä Taipaleen kanava-alue. Näiden lisäksi vielä Kangaslammin kaupunginosa muodostaa oman maaseutumaisen valtakunnallisesti merkittävän kylänraitin.


Varkauden puunjalostustehtaat sijaitsevat keskeisellä ja näyttävällä
paikalla. Kuva: Varkauden museot



Varkauden teollisista ympäristöistä näyttävin ja näkyvin on Varkauden puunjalostustehtaiden alue. Alueella on näkyvissä Ivar ja Valter Thomén 1910-luvun arkkitehtuuria (voimakanava- ja asema 1914, puuhiomo vesitorneineen 1916, selluloosatehdas 1919) sekä Karl Lindahlin suunnittelemaa rakennuskantaa 1920-luvulta (happotorni 1923, kellotornin muutos 1925). Varkauden teollisuuden suunnittelijoina ovat toimineet lisäksi myös Bertel Jung, Gunnar Aspelin ja Alvar Aalto. Modernia arkkitehtuuria edustaa mm. kiinteän polttoaineen voimalaitos K-6 (arkkitehtitoimisto Gullichsen-Kairamo-Vormala, 1990).

Tehtaan alueeseen liittyy olennaisena osana Kommila-Kosulanniemen asuinalue, jossa kuvastuu 1900-luvun alun tarkka hierarkia. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat asuivat heille suunnitelluilla asuinalueilla. Kosulanniemen puutarhakaupunkimainen huvila-alue oli varattu tehtaan johdolle ja ylemmille virkamiehille. Lähimpänä tehdasaluetta sijaitsivat alempien virkamiesten ja mestareiden asuinrakennukset. Työläisten asuinrakennukset rakennettiin Savontien varteen entisen Kommilan tilan maille.


Tehtaan kupeeseen rakennettiin työntekijöille Peltolan kaltaisia asuntoja.
Kuva: Varkauden museot


Peltola herää!

 

Varkauden teollisuuden ytimessä sijaitsee kaksikerroksinen puutalo Peltola. Vuonna 1917 Ivar ja Valter Thomén piirustusten mukaan valmistunut tehtaan työväestön asuinrakennus muutettiin jo 1920-luvulla Karl Lindahlin suunnitelmien mukaisesti mestariasunnoiksi ja alempien virkamiesten käyttöön. Asuinkäytössä rakennus toimi 1900-luvun lopuille saakka, minkä jälkeen se on ollut satunnaisessa käytössä mm. tehtaan komennusmiesten asuntona.

Peltola on toiminut kuluvana vuonna Varkauden teollisuuden juhlavuoden tapahtumakeskuksena. Se on valjastettu tähän tarkoitukseen Varkauden museoiden toimesta ns. paikan adoptointimenetelmällä, jossa paikka tai rakennus otetaan käyttöön tilapäisesti. Paikan adoptointi on tapa aktivoida kokemaan lähellämme olevia tiloja ja ympäristöjä uudella tavalla. Menetelmällä kiinnitetään huomiota myös rakennussuojeluun ja yhteiseen vastuuseen, kohteen ylläpitoon ja siitä huolehtimiseen. Tähän kaikkeen Peltola on soveltunut erinomaisesti.

Peltolassa on järjestetty kevään ja kesän aikana yleisötilaisuuksia, konsertteja, luentoja, näyttelyitä, työpajoja ja paljon muuta matalan kynnyksen toimintaa. Tiloissa on toiminut mm. pop-up taidenäyttelytila, kesäkahvila, leikkihuone lapsille ja lapsenmielisille, työpajatila, kerran viikossa järjestetyt kulttuurikahvilat sekä teollisuuden juhlavuoden infopiste. Peltolan piha-alueella sijaitsee Päivi Raivion syötävistä kasveista koostuva ympäristötaideteos Tunne+tila, joka on toteutettu yhdessä alueen koululaisten kanssa. Teos on osa Maaseudun sivistysliiton Paikan tuntu -hanketta.


Peltolan viihtyisällä piha-alueella on järjestetty esimerkiksi kirpputoreja.
Kuva: Varkauden museot

Peltolan kesä on ollut vilkas, mutta meno ei lopu syksylläkään. Syksyn aikana Peltolassa järjestetään mm. koululaisretkiä, kansalaisopiston kursseja ja erilaisia yleisötapahtumia. Suurena jäähyväisjuhlana vietetään luonnollisesti Euroopan kulttuuriympäristöpäivää, jolloin Peltola kesäkahviloineen avautuu yleisölle vielä viimeisen kerran tapahtumaviikonlopun ajaksi. Viikonlopun aikana Peltolassa mm. keskustellaan paikkakunnan kulttuurista, sanataiteillaan lasten ja aikuisten kanssa, tutustutaan ukulelen soittoon, kerätään tarinoita tehdaskaupungin elämästä sekä yhteisötaiteillaan. Päivi Raivion Tunne+tila -teoksen sadonkorjuun merkeissä nautitaan lähellä tuotetuista tarjottavista sekä vedetään yhteen tapahtumavuoden aikana saatuja kokemuksia.

Varkauden teollisuuden 200-vuotista taivalta on vuoden mittaan juhlittu Peltolan lisäksi myös muualla. Elokuussa avautui Varkauden museon Teollisuuden tekijät – Kymmenen tarinaa tehtailta -näyttely, joka kertoo varkautelaisesta teollisuudesta tekijöidensä kautta. Teollisuusjuhla on näkynyt erilaisissa tapahtumissa, kuten joka kesäisessä lastentapahtumassa Vekara-Varkaudessa. Teollisuusteemaan on syvennytty myös opastetuilla kävely- ja katujunakierroksilla, alueellisen Soisalo-opiston kurssitarjonnassa ja useilla muilla eri tavoilla.


Kymmenen tarinaa tehtailta –näyttely tarjoaa ihmislähtöisen tavan tutustua
Varkauden teollisuushistoriaan. Kuva: Varkauden museot



Hanna-Kaisa Melaranta
Olli Nissinen
Varkauden museot

Katso myös Peltola herää! ja Teollisuuden tekijät -näyttely Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumakalenterissa.

14.8.2015

Päivälehden museo uudistuu

Kun teollisuuden ja tekniikan perintö -teemavuoden tapahtumat huipentuvat syyskuussa, sulkee Päivälehden museo ovensa. Päivälehden museossa käynnistyy näet mittava uudistus, jonka vuoksi se joudutaan sulkemaan yleisöltä. Vaikka ovet ovat kiinni koko syksyn, ehdimme kuitenkin mukaan teemavuoden loppukahinoihin, sillä uudistettu museo avataan jo joulukuussa.

Museouudistuksen yhteydessä myös graafisen teollisuuden toiminnasta kertovan Painokellarin ilme muuttuu. Suositut työnäytökset kuitenkin jatkuvat. Painovärin tuoksu ei Ludviginkadulta katoa!

Taiteiden yönä 20.8. kello 19–21 järjestetään vielä yksi erikoistyönäytös ennen remonttitaukoa. Työnäytöksessä kirjapainoalan veteraanit esittävät aidoilla työvälineillä ja koneilla, miten sanomalehdet ja kirjat valmistettiin gutenbergilaisella tekniikalla. Tervetuloa katselemaan ja kuuntelemaan!

Painokellarissa voi samalla tutustua Stadissa tehty -näyttelyyn. Näyttelyssä on esillä Stadin ammattiopiston painoviestinnän linjalta tänä vuonna valmistuneiden opiskelijoiden päättötöitä. Tulevat graafisen alan ammattilaiset ovat työstäneet työt itsenäisesti aina suunnittelusta toteutukseen saakka. Työt ovat monipuolisia: mm. kirjoja, mainospainotuotteita ja -tuoteperheitä sekä lehtisiä.

Taiteiden yönä kello 18.30 Painokellarissa julkistetaan Stadissa tehty -näyttelyn voittaja. Voittajan valitsee Päivälehden museon nimeämä raati. Heti palkintojen jaon jälkeen alkavassa työnäytöksessä perinteet ja nykypäivä kohtaavat, sillä Painokellarin työnäytöksiin osallistuvat veteraanit ovat saaneet ammattioppinsa Helsingin kirjapainokoulussa, jonka toiminnan jatkaja Stadin ammattiopisto on.

Näyttelyn juliste / Päivälehden museo.

Osallistuminen teollisuuden ja tekniikan perintö -teemavuoden tapahtumiin on ollut mielenkiintoinen kokemus Päivälehden museolle. On hyvä sitoa yksittäisen museon toimintaa laajempaa kontekstiin. Museon rooli viestinnän ja graafisen teollisuuden erikoismuseona on profiloitunut entistä selkeämmin ja teemavuoden tapahtumista olemme saaneet ideoita oman toimintamme kehittämiseen.

"Tervetuloa Taiteiden yönä Painokellariin" toivottavat työnäytösmiehet.
Kuva: Päivälehden museo

Markku Kuusela
Päivälehden museo


Päivälehden museon työnäytökset ja muut Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat näet tapahtumakalenterista.

24.6.2015

Virtaa Pielisjoesta

Kartta: Pielisjoki. Kuvassa Kuurnan voimalaitos
© Pohjois-Karjalan museo/ Karjalan Maan valokuvakokoelma

Suomen neljänneksi suurin järvi, Pielinen, laskee 70 kilometriä pitkän Pielisjoen kautta Joensuun eteläpuolella sijaitsevaan Pyhäselkään. Pielisjoen muokkaus teollisuuden tarpeisiin alkoi 1700-luvun loppupuolella, kun pappismies Jaakko Stenius vanhempi perkautti Utran kosken. 1800- ja 1900-luvuilla puuteollisuutta syntyi ja sammui joen rannoilla ja kanavointitöitä riitti runsaskoskisessa joessa. Pielisjoen viimeinen valjastusaalto oli 1950–1970 -luvuilla, kun jokea varustettiin nippu-uiton ja teollisuuden tarpeisiin suurin uittosuluin, avokanavin ja voimalaitoksin.

Kaltimon voimalaitos

Kaltimon voimalaitos rakennettiin Kaukas Oy:n Lappeenrannan tehtaan tarpeisiin. Rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1956.  Voimalaitoksen koneasema tehtiin kahta koneistoa varten, joista ensimmäinen kytkettiin valtakunnan verkkoon syyskuussa ja toinen joulukuussa 1958. Punatiilisen funkkistyylisen rakennuksen suunnittelivat helsinkiläiset arkkitehdit Erik Kråkström ja Ahti Korhonen. Nykyisin laitoksen omistaa UPM Kymmene oyj Energia ja laitos jauhaa energiaa 135 gigawattia vuodessa.

Voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin uiton tarpeisiin uusi, 1700 metriä pitkä, kanava, jonka pudotuskorkeus on 9 metriä. Valmistuessaan uittosulku oli Suomen suurin. Voimalaitoksen takia Pielisjoen vedenpinta nousi ja Kaltimon jokivarren tienoot muuttuivat reippaasti. Nesterinsaaren kanava jäi joen itäiseen haaraan rakennetun massiivinen maapadon ja patoaltaan alle. Kaltimon vanha kanava ja Häihän kanava jäivät myös altaaseen ja menettivät merkityksensä.  Kaltimon pahvitehdas räjäytettiin nousevan veden tieltä, ja Pielisjoen yli johtava maantiesilta oli rakennettava uudestaan. 


Kaltimo © Pohjois-Karjalan museo

 

 

Kuurnan voimalaitos


Kuurnan Voima Oy:n perustettiin syksyllä 1958. Voimalaitoksen rakentamisen aloittamista viivästyttivät vaikeudet padotusaltaiden maahankinnoissa. Lisäksi ajankuvaan kuului ydinenergiaan liittyviä suunnitelmia, ja vesivoiman rakentaminen oli hienoisessa vastatuulessa. Toisaalta voimalaitoshanketta puolustettiin aluepoliittisilla näkökohdilla. Itä-Suomi oli tuolloin synkkää työttömyysaluetta. Voimalatyömaa pääsi vauhtiin vuonna 1967. Valtaosa rakentajista oli Pielisjoen rantakunnista ja työluvan sai 1 325 työntekijää. Voimalaitoksen rakentamiseen kytkettiin myös mittavia väylien muutostöitä joella. Vaalea, yksikertainen voimalaitosrakennus siltoineen ja kanavineen valmistui vuonna 1971. Valtaosin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n omistaman Kuurnan vuosituotto on 115 gigawattia.


Kaltimon voimalaitoksen rakentaminen
© Pohjois-Karjalan museo / Esko Eskelinen

Ennen niin vuolas Pielisjoki virtaa nykyään verkkaisesti. Vedenkorkeus, penkereet ja koko jokimaisema ovat muuttuneet ensimmäisestä koskien perkauksista. Vaikka voimalaitokset patoaltaineen ovat muokanneet maisemaa ihmisten tarpeita varten, ovat ne näyttäviä teollisuushistoriakohteita.

Iiris Heino, amanuenssi
Pohjois-Karjalan museo

Pohjois-Karjalan museon näyttelyssä Ei vettä rantaa rakkaampaa navigoidaan pitkin oman maakunnan vesistöjä.

22.4.2015

Liikkeelle! kehottaa Tekniikan museon väki


Tekniikan museossa avataan perjantaina 24.4. valokuvanäyttely Liikkeelle! – Valon ja voiman tekijät. Näyttely vie kiinnostavalle aikamatkalle 1940–1960-luvuille sodanjälkeiseen aikaan ja ilmapiiriin. Mitä näyttelyn, todennäköisimmin yrityksen sisäisen ja ulkoisen viestinnän tarpeisiin luoduista, kuvista voidaan nähdä ja mitä ne kertovat? Tämä mainittu yritys oli vuoteen 1988 asti nimeltään Strömberg, seuraavaksi ABB Strömberg ja sittemmin pelkästään ABB.

Tästä asiasta kävimme museon näyttelytiimissä paljon keskustelua. Tiedämmekö me yksittäisen kuvan taustoja, tai miksi kuvat on otettu? Mutta loppujen lopuksi näyttelykokonaisuutta kuratoidessamme tajusimme, että yksittäisten kuvien tulkinta ei ole olennaista.


Alkuperäinen kuva yksin omassa majesteettisuudessaan kertoo kovin
toisenlaista tarinaa kuin sama kuva mainoksessa Voima ja Valo -lehdessä
vuodelta 1954. Mainoksessa kerrotaan teknisesti muuntajatyypin hyödyistä.

Kuvien alkuperäinen käyttötarkoitus ei olekaan näyttelyn näkökulmasta keskeisintä, sillä kuvamateriaalia on tarkasteltu hyvin laajassa kulttuurihistoriallisessa kontekstissa. Sodan jälkeisen lehdistön historiaa tutkinut Jyväskylän yliopiston tutkija Antero Holmila kertoo uusimmassa Trafiikki-lehdessä (ilmestyy huhti–toukokuussa 2015), että ”yhtenäistä kansakuntaa korostettiin jatkumona talvisodan hengelle. Lehdistö korosti itsehillintää ja vaali valistushengen mukaisesti kansakunnan moraalia. Työ ja työn eetos olivat merkittävässä roolissa. Suomi kuvattiin keskelle selviytymiskamppailua, josta pääsisi eteenpäin ainoastaan kovalla työllä ja hammasta purren”. Tämä henki ei näkynyt vain lehdistössä vaan melkeinpä kaikessa: kouluissa ja työpaikoilla, politiikassa ja julkisessa hallinnossa, taiteessa ja viihteessä.

Kun näiden ”lasien” läpi tarkastelimme kuvakokoelman kuvia ja muuta ajan arkistomateriaalia, kuvissa todella näkyi ajan henki. Työ ja työteliäisyys, teknologiaan liittyvä tulevaisuudenusko, teollisen tuotannon tehostaminen ja usko tekniikan tuottamaan aineelliseen hyvinvointiin olivat havaittavissa.

Rationalisointipuhe ei jäänyt talouslehdistöön vaan levisi kaikkialle.
Kuva on aukeama Kotiliedestä 1/1948.

Aina tietenkin toivomme ihmisten tulevan paikan päälle museoon näyttelyyn tutustumaan, mutta Liikkeelle! – Valon ja voiman tekijät -näyttelyyn ja sen teemoihin ja tunnelmiin voi tutustua myös mobiiliopastuksen kera, näyttelyssä käymättä. Mobiilioppaassa on näyttelykuvien lisäksi lehtileikkeitä, mainoksia sekä radio- ja televisio-ohjelmaklippejä Ylen Elävästä arkistosta. Monipuolinen media-aineisto todella vie aikamatkalle. Itseäni mobiiliopasta tehdessä jäi moneen kertaan mietityttämään mikähän on sitä meidän ajan ”rationalisointia”, jolle nauretaan 50-60 vuoden päästä. Vaikka suomalaiset ovat yhä koulutetumpia, medialukutaitoisempia ja Suomikin moniäänisempi, aina löytyy asioita ja ismejä aikaa kuvaamaan – ja joiden viljely lehdissä, puheessa, politiikassa ja teoissakin muuttuu jopa humoristiseksi.


Elävän Arkiston filmi vuodelta 1959 vakuuttelee suomalaisia sähkön eduista ja suomalaisesta laatutyöstä sähkölaitteiden valmistuksessa.

Valon ja voiman tekijät -näyttelyn aineisto on laajasta Trafiikki ry:n Liikkeelle! – Suomi sodan jälkeen -hankkeen aikana Tekniikan museon digitoimasta kuvamateriaalista. Tuolloin digitoitiin systemaattisesti museolle lahjoitetun, kokonaisuudessaan noin 20 000 kuvan, kokoelman kuvia 1940–60-luvuilta. Koko kokoelman aineisto on vuosilta 1889-1971, joten digitoitavaa riittää vielä tuleviinkin projekteihin.

Osa digitoiduista kuvista, löytyy suomalaisten museoiden kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisestä www.finna.fi-palvelusta. Finnassa voi tutkia Tekniikan museon digitaalisia aineistoja ja Strömberg-kokoelmasta selailla voi reilua 2100 kuvaa 1940–50-luvuilta. Kuvissa näkyy Strömbergin tehtaita ja tehdassaleja, koneita, tuotteita ja henkilökuntaa. Kiinnostuneille tiedoksi, että aineisto löytyy Finnasta hakusanalla TMKA_3.

Riina Linna, palvelutuottaja, Tekniikan museo

www.tekniikanmuseo.fi, www.facebook.com/tekniikanmuseo 

10.4.2015

Painokellarin työnäytöksissä teollinen perinne herää eloon

Kirjapainokaupunki Helsingin teollista perinnettä voi kirjaimellisesti koskettaa Päivälehden museon työnäytöksissä, joissa yleisö pääsee kokeilemaan taitojaan perinteisissä kirjapainoammateissa. Oppainaan heillä on työnäytöstä vetävät ammattilaiset, jotka tuntevat perinteisen kirjapainotekniikan salat.

Irtokirjaimista koottava tekstirivit ovat länsimaisen kirjapainotaidon ydin. Tämä gutenbergilainen tekniikka oli käytössä ainoana tapana valmistaa painettavaa tekstiä aina 1800-luvun lopulle saakka. Sen jälkeen käyttöön tulivat latomakoneet, mutta käsinladontaakin käytettiin aina 1970-luvulle asti pienien töiden, kuten kutsu- ja käyntikorttien sekä ilmoitusten, valmistamisessa.

Painokellarin käsinlatojat näyttävät yleisölle kuinka latomahakaa tulee käsitellä, kuinka kirjaimet löydetään kastista ja miten sananvälit täytetään. Heiltä saa myös vinkkejä siitä, kuinka selkä ja jalat saadaan pysymään kunnossa niin, että ne kestävät jatkuvan seisomatyön rasitukset.

Käsinlatoja Matti Savolainen kertoo työnäytösvieraille käsinladonnan
saloista. Kuva: Päivälehden museo

Rivilatomakoneet tulivat käyttöön Suomessa 1900-luvun alussa. Painokellarin työnäytöksissä käytettävä kone on 1920-luvulta. Museon työnäytöstiimiin kuuluvat asentajat eli mönttöörit kunnostivat tämän Intertype-laitteen toimintakuntoon vuonna 2007 ja sen jälkeen kone on ollut keskeinen osa museon työnäytöstoimintaa.

Rivilatomakoneilla teksti valmistettiin
matriisien ja sulan lyijyn avulla. Kuvassa
museon Intertypellä latoo Heino Pitkänen.
Kuva: Päivälehden museo

Ladottujen tekstien ja kuvien paikoilleen asettelu tapahtui lehtilatomon taittopöytien ääressä. Tästä työstä vastasivat taittajat. Taitossa tiivistyi sanomalehtityön aikataulupaineet. Sivut oli saatava valmiiksi määräaikaan mennessä. Pienikin viivästys saattoi johtaa painoksen myöhästymiseen eivätkä lukijat saaneet lehteään ajoissa.

Taittaja Olavi Melender näyttää kuinka sivut koottiin painovalmiiksi
metallitaiton aikakaudella. Kuva: Päivälehden museo

Sanomalehdet painetaan isoilla rotaatiopainokoneilla. Lähes ruotsinlaivan kokoista konetta ei Painokellariin ole saatu esille, mutta yksi painokone 52-koneen kokonaisuudesta siellä on näytillä. Tämä rotaatiolaitteiston osa on vuodelta 1978 ja työnäytösmiehet kertovat, miten paperilehti sillä painettiin.

Painotekniikkaa pääsee myös konkreettisesti tutustumaan, sillä Painokellarin Heidelberg-tiikelikone on työnäytösten aikaan käynnissä. Museovieras voi sillä painattaa vaikkapa itse latomansa tekstin!

Painotyö on valmis! Olavi Oja ojentaa painetun arkin
työnäytösvieraan tarkastettavaksi. Kuva: Päivälehden museo

Päivälehden museon Painokellarin työnäytöstiimiin kuuluu 14 rautaista alan ammattilaista. He ovat tehneet pitkän päivätyön helsinkiläisissä kirjapainoissa, ja kertovat mielellään ammatistaan sekä siitä, millaista oli työskennellä pääkaupungin kirjapainoissa esimerkiksi 1960-luvulla, jolloin kirjapainoja oli ydinkeskustassa kymmenittäin ja ammattitovereihin törmäsi jokaisessa kadunkulmassa.


Markku Kuusela, tutkija, Päivälehden museo

Lisätietoa Päivälehden museon kevään työnäytöksistä 12.4, 19.4, ja 26.4.

10.2.2015

Teollisuuden ja tekniikan teemavuosi avattiin Tampereella

Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään tänä vuonna teemalla Teollisuuden ja tekniikan perintö. Teemavuosi käynnistettiin 5.2.2015 Museokeskus Vapriikissa Tampereella pidetyssä avajaistilaisuudessa. Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen avasi tilaisuuden ja teemavuoden 2015. Ministeri korosti puheenvuorossaan teollisuusympäristöjen merkitystä: ”Teollisuusrakennukset ja -ympäristöt, teollisuustuotteet, työprosessit, tehtaiden asuinalueet ja vapaa-aikaan liittyvät paikat ja toiminnot muodostavat tärkeän osan kulttuuriympäristöämme ja -perintöämme.”

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät avattiin Vapriikissa.
Kuva: Pauli Reuhkala.

Ministeri kehottaa kaikkia osallistumaan tapahtumien suunnitteluun

Vapriikissa keskustelun aiheena olivat myös kulttuuriympäristöpäiviin liittyvät tapahtumat. Ministeri Viitanen toi esiin ihmisten aktiivisuuden merkityksen:
”Euroopan kulttuuriympäristöpäivien keskeisenä toimintamuotona on eri paikkakunnilla järjestettävät, vuoden teemaan liittyvät tapahtumat, joiden avulla ihmisiä herätetään huomaamaan ja keskustelemaan oman alueen kulttuuriympäristöstä, sen arvoista ja sen tulevaisuudesta. Tapahtumat toteuttavat erinomaisella tavalla kulttuuriympäristöstrategian tavoitteita lisätä lähiympäristön arvostusta ja eri tahojen keskinäistä vuorovaikutusta sekä aktivoida kansalaistoimintaa. Tämän vuoden teema tuo toimijoiden joukkoon toivottavasti myös uusia tahoja, kuten yrityksiä ja teollisuuslaitoksia.”

Kulttuuriympäristön tekijät 2014 -palkinto Porvooseen

Tapahtumassa palkittiin viime vuoden Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun voittajat. Voittajiksi valittiin  Porvoon Pääskytien koulun 9. luokan oppilaat työllään Näkymätön Gammelbacka, jossa oppilaat toteuttivat ja dokumentoivat näyttelyn tulipalossa tuhoutuneesta Gammelbackan kartanosta. Rahapalkinnolla ja kukkakimpulla palkitut oppilaat ottivat vastaan onnittelut videopuhelun välityksellä.

Pääskytien koulun oppilaat palkittiin tilaisuudessa. Kuvassa Vapriikin
yleisöä sekä etualalla Jonina Vaahtolammi, Riitta Vanhatalo
ja ministeri Pia Viitanen. Kuva: Lauri Putkonen.

Uusi Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuteema esiteltiin Vapriikin tilaisuudessa. Vuoden 2015 kilpailuteema on nimeltään Kerro tuotteen tarina. Valitun tuotteen kautta tutkitaan ympäristöä, tuotteen valmistusprosessia ja matkaa omaan elinympäristöön sekä havainnoidaan tuotteen kehityskaari. Kilpailusta voi lukea lisää täältä.

Päivän puheenaiheita

Tilaisuudessa kuultiin myös kulttuurialan asiantuntijoiden puheenvuoroja. Aiheina olivat esimerkiksi teollisuuden ja tekniikan perinnön hoito, kulttuuriympäristöstrategia ja Pirkanmaan maakuntamuseon aloittama Adoptoi monumentti -hanke, joka tähtää kulttuuriympäristöjen suojeluun.

Tilaisuudessa jaettiin myös Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinto. Kunnianosoitus myönnettiin kotiseutuneuvos Jouko Hillukalle pitkäjänteisestä kotiseututyöstä.

Jouko Hillukka vastaanottaa Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinnon.
Kuvassa myös Marjo Koskinen ja Tuija-Liisa Soininen.
Kuva: Miinu Mäkelä.


Kiitos kaikille mukanaolosta! Kiitos myös tilaisuudessa esiintyneelle Puhallinorkesteri Etelätuulelle!

20.1.2015

Teollisuuden ja tekniikan perinnön teemavuosi lähtee Porissa käyntiin luentosarjalla

Porissa toimivan Rosenlew-museon juuret ovat tehdaslähtöiset. Museo avattiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1984 Rosenlew-yhtiön tehdasmuseona. Perustana oli kokoelma, jonka yhtiön palveluksessa työskennellyt Olavi Koskinen oli kerännyt pitkän uransa aikana.

Museorakennus on entinen kruununviljamakasiini, joka valmistui vuonna 1866 kruununvirkatalon etupihalle.  Sen suunnitteli G.T. Chiewitz. Saman suunnittelijan käsialaa on lähellä museota sijaitseva Keski-Porin kirkko, Kokemäenjoen rannan tuntumassa sekin. Museona toimiva makasiini on Aittaluodon tehdasalueen vanhin säilynyt rakennus ja suojeltu kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi.

Rosenlew-museon julkisivu.
Kuva: Satakunnan museo.

Nykyään Rosenlew-museo toimii Satakunnan Museon yhtenä museoyksikkönä. Museorakennuksen ja kokoelmat omistaa Porin kaupunki, jolle ne siirtyivät vuonna 2003 silloiselta omistajaltaan UPM:ltä yhden euron nimellisellä kauppahinnalla.  Tilat kunnostettiin nykyaikaista museota varten, mutta kunnioittaen niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta. Uudistettu museo sekä Rosenlew-yhtiön historiasta kertova perusnäyttely avattiin joulukuussa 2006.

Ympäri vuoden avoinna olevassa museossa nähdään joka vuosi kaksi uutta vaihtuvaa näyttelyä, joiden teemat liittyvät laajasti ottaen tekniikkaan ja teollisuuteen. Museo järjestää myös erilaisia tapahtumia, työpajoja ja luentosarjoja. Tallennustyössään museo vastaa erityisesti Rosenlewiin liittyvästä teollisuusperintöaineistosta.

Sampo-puimakone edustaa suomalaista maatalousteknologiaa.
Kuva: Satakunnan museo.

Rosenlew-museo aloittaa Euroopan neuvoston julistaman teollisuusperintövuoden 2015 viettämisen jo heti tammikuussa. Viiden luennon sarjassa käsitellään mm. teollisen perinnön vaalimista ja teollisuuden vaikutusta maisemaan. Yhtenä aiheena on porilainen pakkausteollisuus, jolla on ollut ja on yhä ympäri maailmaa ulottuvia yhteyksiä.  Mukana on myös kaksi luentoa, joissa käsitellään teollisuuden tietokoneistumisen varhaisia vaiheita. Monelle saattaa tulla yllättävänä tietona se, että teollisuuden ensimmäisiä tietokoneita käytettiin epävirallisesti ja jopa luvatta taiteen tekoon.

Rosenlew-museon järjestämän teollisuusperintövuoden 2015 luentosarjan tukijana on RKW Finland. Luentosarja on myös osa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä.


Teollisuusperintövuoden 2015 luentosarjan ohjelma Rosenlew-museossa:


26.1.
DI Erik Rosenlew: Teollisen perinnön vaaliminen - esimerkkinä Rosenlew

2.2.
Maisemantutkija, FM Eeva Sinerjoki: Porin teollinen maisema on suunniteltua poliittista maisemaa

9.2.
Diplomiekonomi Gösta Eklund: Neljä vuosikymmentä mukana pakkausteollisuudessa

23.2.
Säveltäjä, FT Petri Kuljuntausta: Suomen tietokoneistuminen ja tietokonetaiteen ensiaskeleet 1960-luvulla

2.3.
Hallituksen puheenjohtaja Kari Kontula: Oy W. Rosenlew Ab:n tietohallinto 1967–1983

Rosenlew-museon luentosarjassa perehdytään teollisuuden
tietokoneistumiseen. Uusia IBM-tietokoneita v. 1966 ihailevat Porin
kaupunginjohtaja Oiva Kaivola ja Rosenlewin varatoimitusjohtaja
Gustav Rosenlew. Kuva: Sven Raita. Satakunnan Museo.

Luennot pidetään maanantaisin klo 17.30 -18.30 Rosenlew-museossa, Kuninkaanlahdenkatu 14, 28100 Pori. Luennot ovat avoimia kaikille ja niihin on vapaa pääsy. Rosenlew-museon kotisivut:  www.pori.fi/rosenlew-museo

Lisätietoja: Leila Stenroos, p. 044 701 9510, leila.stenroos(at)pori.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...