Arkeologinen kulttuuriperintökohde voi olla aineellisena paikkana olemassa tai se on voinut jo kadota eli se on enää vain tiedossa. Edelleen paikka tai kohde voi olla osittain vielä käytössä tai jo käytön ulkopuolelle jäänyt. Arkeologiset kohteet ovat siis kulttuuriympäristössä eri tavoin havaittavia eli "näkyviä".
Helsingin Vartiokylän linnavuorella näkymätöntä näkyvämmäksi tekevät informaatiotaulut. Kuva: Päivi Maaranen, Museovirasto. |
Aineellisina olemassa olevissa kohteissa on erilaisia rakenteita, ehkä muokattua maisemaa ja ne voivat näkyä ympäristössä helpostikin. Kohteet kuitenkin muuttuvat koko ajan, niiden rakenteet hajoavat ja ajan myötä kohteet piiloutuvat osittain tai kokonaan ympäristöönsä. Kokonaan maan alla piiloutuneissa kohteissa vain arkeologiset tutkimusmenetelmät paljastavat ne eli tekevät näkymättömän näkyväksi.
Arkeologinen kohde voi myös ajan kuluessa kadota lopulta kokonaan. Silloin se muuttuu vain arkistojen kätköissä tai ihmisen muistoissa olevaksi tiedoksi paikasta. Kadonneesta kohteesta ei ole enää paikan päällä ihmisen toiminnasta kertovia rakenteita ja muita merkkejä jäljellä. Kun kohde on kadonnut ympäristöstä, se voi haipua vähitellen mielistäkin. Jos tieto siitä on tallentunut arkistoihin tai julkaisuihin, voi tiedon vielä palauttaa ja paikan muistaa. Näkymätön voi siis palautua näkyväksi kirjallisen tai kuvallisen tiedon ja sen synnyttämän muistamisen kautta.
Muistoja menneen ajan matkailijoista kalliossa Imatran Imatrankoskella. Kuva: Päivi Maaranen, Museovirasto. |
Arkeologinen kulttuuriperintö on arkaa katoamiselle. Tämän vuoksi sen säilymistä turvataan mm. muinaismuistolain (295/1963) keinoin. Muinaismuistolaki mm. rauhoittaa arkeologisesta kulttuuriperinnöstä lain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset muistoina Suomen aiemmasta asutuksesta ja historiasta. Me saamme paitsi iloita näistä muistoista myös vastuun säilyttää ne tuleville sukupolville.
Euroopan kulttuuriympäristöpäiviin liittyen kannattaa tutustua myös arkeologiseen kulttuuriperintöön. Arkeologisia kohteita voi löytää niin verkosta kuin vaikkapa lähiulkoilualueeltakin. Ympäristössä liikkuessa kannattaa siis pitää silmät auki - eri-ikäisiä merkkejä ihmisen toiminnasta on kaikkialla ympäristössämme metsistä puistoihin ja pelloilta pihoihin...
Päivi Maaranen, Museovirasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti