Liikuntapaikkakysely: Yhteistyötä ja yksilösuorituksia

Yksi merkittävimmistä muutoksista suomalaisten liikuntaharrastuksissa sotienjälkeisestä ajasta tähän päivään tuntuu olevan harrastajien omassa osallistumisessa liikuntapaikkojen rakentamiseen ja hoitoon. Jos sotien jälkeen mieli harrastaa vaikkapa korkeushyppyä, oli tilanne usein se, että paikka oli ensin itse rakennettava. Nykyään saavumme valmiille salille tai kentälle, ja harjoituksen jälkeen suuntaamme suoraan kotiin - siivouksenkin hoitaa joku muu. Vaivatonta, mutta viihtyisimmekö harrastuksen parissa paremmin, jos yhdessä tekemisen kulttuuri olisi vahvempi?

On muistettava, että myös aktiivista seuratoimintaa on maassamme edelleen paljon. Silti moni meistä harrastaa liikuntaa yksin. Viihdymme yksin lenkkipoluilla, keskitymme yksin kuntosaliharjoitukseen ja ryhmäliikuntatunneillakin liikumme yksin. Yhdessä liikuntaympäristökyselyyn tulleessa vastauksessa kerrotaan erilaisesta ajasta.

Kirjoittaja muistelee, kuinka heti sotien jälkeen nuoriso innostui urheiluharrastuksesta ja paikkakunnan pojat päättivät rakentaa urheilukentän.

Kun oli saatu lupa maanomistajalta, alettiin rakentamaan kenttää nuoruuden innolla. Korkeushyppypaikka vauhdinottoratoineen, pituus- ja kolmiloikka-paikka sekä keihäänheitto- ja kuulantyöntöpaikat. Pehmikkeeksi haettiin paikalliselta sirkkelisahalta sahanpurua ja muutenkin tehtiin urheiluvälineet etupäässä itse. Kylän naiset keräsivät ompeluseuroissaan rahaa, jolla voitiin ostaa kiekko ja kuula. Seipäät korkeushyppyyn tehtiin itse, kukin oman seipään, joita sitten arvosteltiin porukan keskellä.

Rämehaan kenttä rakennettiin kylän väen voimin ilman yhteiskunnan tukea. Myös lähiseudun kyliin syntyi vastaavia urheilupaikkoja, ja pian miteltiin kylienvälisissä kilpailuissa. Kirjoittaja muistaa niissä olleen jo suuren urheilujuhlan tuntua, kun eri puolilta pitäjää saapui ihmisiä kannustamaan suosikkejaan.

Monet meistä kuitenkin liikkuvat mielellään yksin. Toisessa liikuntaympäristökyselyyn tulleessa vastauksessa kirjoittaja kertoo haluavansa keskittyä harjoitteluun, ei seurusteluun. Kerrostalon alakerran kuntosali oli hänelle muuten tervetullut uudistus, mutta ajatus naapureista harjoittelemassa samassa pienessä tilassa on saanut kirjoittajan käyttämään sitä verraten harvoin. Siksi kirjoittaja suosii kaupallisia saleja, erityisesti niitä, joissa on hyvät laitteet, toimiva ilmastointi ja viihtyisä sisustus. Eikä liikaa ruuhkaa.

Werstaan kesäseminaari Työläisurheilusta työpaikkaliikuntaan

Tampereella sijaitseva työväenmuseo Werstas järjestää 27.-28.8. kiinnostavan seminaarin Työläisurheilusta työpaikkaliikuntaan. Aihe sivuaa hyvin rakennusperintöpäivien vuoden teemaa:

 Urheilu ja liikunta koskettavat useimpien elämää tavalla tai toisella. Osallistumme seurojen liikuntatarjontaan tai treenaamme yksilöllisesti. Joillekin työpaikkaliikunta saattaa olla tärkeä osa kunnon ylläpitoa mutta myös henkisen virkistäytymisen ja yhteisöllisyyden muoto. Toisaalta työttömyys ja työn teettämisen uudet muodot johtavat siihen, että yhteiskunta jakaantuu tässäkin kohden niihin, joille työnantaja tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ja niihin, jotka jäävät ulkopuolelle. 

Katso lisätietoja seminaarista täältä.

Europa Nostran ja EU:n Grand Prix -palkinnot jaettu

Lissabonissa julkistettiin viikonloppuna Europa Nostra -pääpalkintojen saajat sekä yleisöäänestyksen voittaja. Kuusi Grand Prix -palkinnon ja 10 000 euron palkintosumman saanutta hanketta valittiin aiemmin keväällä julkistettujen 28 hankkeen joukosta.

Suomen kanssa samassa kategoriassa ehdolla ollut Norsk kulturarv -säätiön nuorisohanke vei yhden pääpalkinnoista. Hankkeessa yli 22 500 lasta ja nuorta on kunnostanut 1 128 kulttuuriperintökohdetta ja jakanut niistä tietoa sadoille tuhansille norjalaisille. Omistautuneesta toiminnasta palkittiin romanialainen opettaja Paraschiva Kovacs, joka on omistautunut yli 40 vuoden ajan paikallisen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja onnistunut vaikuttamaan paikallisten asukkaiden asenteisiin.

Konservointihankkeista palkittiin Ateenassa sijaitsevan arkkitehtuurikoulun Averof-rakennus, masuuni Saguntossa Valenciassa sekä Poundstock Gildhouse -kansanarkkitehtuurikohde Budessa Cornwallissa. Tutkimushankkeista Grand Prixin sai tutkimus Roomassa sijaitsevasta keisari Augustuksen kunniaksi rakennetusta  Ara Pacis (rauhan alttari) -muistomerkistä. 

Yleisö äänesti parhaaksi hankkeeksi Pamplonan linnoituksen restaurointihankkeen Espanjan Navarrassa.

Suomen hanke jäi siis tällä kertaa ilman pääpalkintoja.

Kilpailu järjestetään jälleen ensi vuonna - oletko mukana hankkeessa, joka ansaitsisi euroopanlaajuista huomiota? Lue ohjeet osallistumiseen täältä. Lisätietoja palkituista hankkeista ja palkintotilaisuudesta Suomen Kotiseutuliiton tiedotteesta. 

Tilaa vuoden 2012 julkaisu ennakkoon

Elokuun puolivälissä ilmestyvä Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisu käsittelee monipuolisesti erilaisia liikuntaympäristöjä eri näkökulmista. Yksi niistä on luonnollisesti arkkitehtuuri.

Helsingin Olympialaisista tulee kesällä kuluneeksi 60 vuotta, minkä kunniaksi yksi kirjan luvuista on omistettu olympiarakentamiselle. Kisat ja niihin liittyvä rakentaminen muuttivat Helsinkiä varsin paljon. Erikoistutkija Hilkka Högström kertoo, kuinka Olympialaisten myötä suomalaiset tutustutettiin moniin uusiin ja outoihin lajeihin ja suorituspaikkoihin.

Rakennusten suunnittelussa hyödynnettiin kuitenkin perisuomalaista metsäistä ja kallioista maisemaa, johon rakennukset sovitettiin. Högström kertoo kisapaikkojen arkkitehtuurin olleen osa visuaalista mielikuvakampanjaa, jolla Suomea tehtiin maailmalle tutuksi. Olympiarakentamisen tavoite oli tyylikkyyden lisäksi kuitenkin tiukasti käytännöllisyydessä ja toimivuudessa. Rakennukset oli myös suunniteltu jäämään kisojen jälkeen kaupunkilaisten käyttöön.

Laakson ratsastusstadion, kuten muutkin Olympiarakennukset, saivat
aikanaan osakseen myös kritiikkiä. Kuva Sanna Käyhkö.

Hieman pienemmän piirin käyttämiä liikuntapaikkoja ovat hyppyrimäet, joista kirjassa kertoo professori Jouko Vahtola. Aluksi mäet olivat pieniä, puisia ja ne rakennettiin luonnonmäkiin. Ne jäivät lähes täysin puiden siimekseen.

Hyppyrimäkien koon kasvaessa niiden ulkonäkö alkoi herättää arvostelua. Toivoa asetettiin ehkä hieman yllättäen betonimäkiin, joita alettiin rakentaa 1960-luvulla mm. Kouvolaan (1961), Jyväskylään (1964) ja Hämeenlinnaan (1968) - Hämeenlinnan hyppyrimäen nykykuulemisia voi muuten lukea Pelastetaan hyppyrimäki! -blogista.

Tyypillistä suurelle osalle liikuntapaikkoja on se, että kenttien, ratojen ja muiden suorituspaikkojen tulee tarkkaan noudattaa kansainvälisiä lajimääräyksiä. Lisäksi tarvitaan vielä vähintään katsomot, pukuhuoneet ja huoltotilat. Liikuntapaikat eivät silti ole toistensa kopioita, vaan niissä voi kokea oman, erityisen tunnelman.

Entinen pikajuoksija Manuela Bosco kertoo kirjassa urheilu-uransa mieleenpainuvimmasta liikuntaympäristöstä, Mikkelin urheilukentän alueesta. Siellä tärkeintä on luonnon läheisyyden tuntu. "Se on luonut ja luo ainutlaatuisen rauhan urheilukentälle, joka ikään kuin uinuu vihreässä kehdossa", Bosco kirjoittaa.

Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki puolestaan muistelee Helsingin Kalliossa sijaitsevaa Brahen kenttää ja sen urbaanimpaa vihreyttä: "Bragulle tuli yksi Helsingin ensimmäisistä tekonurmista 1990-luvun taitteessa. Poljimme sinne lähes joka päivä kotoa pelaamaan jalkapalloa, tennistä, koripalloa ja skeittaamaan."

Tiivistä tunnelmaa Olympiastadionilla. Kuva Hilkka Högström.

Tilaa kirja ennakkoon

Kirjaa kannattaa tilata hyvissä ajoin jo nyt. Kirja on tarkoitettu kaikille teemasta kiinnostuneille (museoille, opettajille, kirjastoille, yhdistyksille…) ja erityisesti rakennusperintöpäivien tapahtumanjärjestäjille.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen erp(at)kotiseutuliitto.fi ja ilmoita tilausmäärä, toimitusosoite ja tapahtuma, mikäli se on jo tiedossa. Kirja on ilmainen ja kokonaan kaksikielinen.

Liikuntapaikat esittelyssä: Pajulahti-halli

Vuonna 2010 valmistunut Pajulahti-halli on mittasuhteiltaan valtava. Kuva Hilkka Högström.

Pajulahden urheiluopisto on yksi Suomen yhdestätoista valtakunnallisesta urheiluopistosta. Pajulahti sijaitsee luonnonkauniilla männikköisellä niemellä Nastolassa Iso-Kukkasen rannalla ja on yksi maan vanhimmista urheiluopistoista. 1949 rakennettua päärakennusta on laajennettu, uusia rakennusosia on 1970-luvulta alkaen. Asuntolat ja urheilutilat ovat rakentuneet 1950-luvulta alkaen keskittyen kallioisen mäenkumpareen laelle ja rinteille.

Pajulahti kuuluu niihin harvoihin urheiluopistoihin, jotka perustettiin Suomeen ennen sotia eli 1929. Muita ovat ikäjärjestyksessä Varala, Tampere, 1909 Suomen naisten Liikuntakasvatusliitto; Tanhuvaara, Karjalan Kannas,1903 (1950 aloitti Säämingissä, Savonlinnassa); Suomen Urheiluopisto, Heinolan Vierumäellä, 1927.

Vuonna 1952 Pajulahti siirtyi Työväen Urheiluliitolta Urheiluopistosäätiölle, TUK:n tukikohdaksi. Tämän seurauksena TUL perusti 1958 uuden Kisakeskuksen Pohjan pitäjään.

Pajulahti-halli on valmistunut 2010 (Arkkitehtitoimisto Pro Ark Oy). Se on mittakaavaltaan valtava ja rakennettu pääasiassa jalkapalloa ja yleisurheilua varten. Lisäksi tiloja on myös mm. jousiammuntaa ja sisäliikuntaa varten. Se on tilavuudeltaan toistakymmentä kertaa suurempi kuin samassa urheiluopistossa oleva Nikula-halli (rakennettiin 1955-56, laajennettiin 1969).

Liikuntapaikat esittelyssä: Ratinan Stadion

Ratinan stadionin katettu pääkatsomo on yksi hienoimmista teräsbetonikatsomoista Suomessa. Stadionin nykykatsomoissa on kaikkiaan 16 800 istumapaikkaa. Kuva Hilkka Högström.

Ratinan stadionin rakentaminen on yksi Tampereen kaupungin liikunta- ja urheilupaikkarakentamisen varhaisista virstanpylväistä. Samaan sarjaan kuuluvat sitä ennen valmistunut Pyynikin uimahalli, Koulukadun tekojäärata-alue sekä samoihin aikoihin Ratinan kanssa rakenteilla ollut Hakametsän jäähalli, kaikki liikuntapaikkarakentamisen pioneereja Suomessa.

 

Ratinanniemi oli alunperin Kalevankankaan-Pyynikin harjujonoon kuuluva korkea harju. Harjua käytettiin 1910-luvulta alkaen hiekanottopaikkana ja se madaltui lähes Pyhäjärven tasoon. Kiertävät tivolit ja sirkukset pystyttivät telttansa Ratinan soramonttuun.

Kaupunginarkkitehti Elis Kaalamo esitti 1932, että kaupunkikuvallisesti tärkeä niemi hyödynnettäisiin rakentamalla hiekkakuoppaan urheilustadion. Niemeen sijoitettiin luistinrata 1936.

Urheilukeskusta Ratinaan suunnitteli mm. Helsingin Olympiastadionin suunnittelijana tunnettu arkkitehti Yrjö Lindegren, mutta suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Sen sijaan paikalle valmistui Lindegrenin suunnittelemana Helsingin Olympialaisia varten 1952 väliaikainen, puurakenteinen katsomo, josta seurattiin heinäkuussa 1952 viittä Olympialaisten jalkapallo-ottelua. Niiden muistoksi stadionin viereinen aukio on nimetty Olympia-aukioksi. Aukion keskellä on Pentti Papinahon veistos "Vesieste"(1963).

Nykyinen stadion rakennettiin Tampereen kaupungin talonrakennusosaston toimesta 1963-1967 arkkitehti Timo Penttilän suunnitelman mukaan. Rakennesuunnittelun teki diplomi-insinööri Bertel Ekengren. Stadionia käytettiin ensimmäisen kerran 1965 Kalevan kisoissa.

Stadion peruskorjattiin vuosina 1995-2004. Ratinan stadion on myös RKY-kohde.

Europa Nostra -palkinnot - äänestä suosikkiasi

Maaliskuun lopulla julkistettiin Europa Nostra -järjestön jakamien kulttuuriperintöpalkintojen saajat, joista yksi oli joensuulaisen Tuupovaara-seuran hanke "Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maaseudulle 2009–2012". Palkittuja hankkeita oli yhteensä 28 ja palkintokategorioita neljä: konservointi, tutkimus, kulttuuriperinnön säilyttämiselle omistettu työ sekä koulutus ja tietojen lisääminen. Joensuulaiset nappasivat palkinnon viimeksi mainitussa kategoriassa.

Kesäkuussa jaettavista Grand Prix -pääpalkinnoista Suomen kanssa kilpailee siis monta hyvää hanketta. Esimerkiksi Tanskassa on elvytetty rannikon maatilojen katonrakennusperinnettä ja ranskalaiset ovat kehittäneet menetelmää maalausten konservointiin. Norjassa puolestaan on jo vuodesta 2000 ollut käynnissä projekti, jossa koululaiset ovat hoitaneet lähiseutunsa kulttuuriympäristöä.

Tänä vuonna järjestetään ensimmäisen kerran myös yleisöäänestys, jonka voittaja palkitaan kesäkuun palkintojenjakotilaisuudessa Lissabonissa 1.6. Mikä hankkeista sinun mielestäsi ansaitsee erityispalkinnon?

Europa Nostra

Hankkeisiin voi tutustua täällä ja äänestyslomake löytyy täältä. Äänestysaikaa on toukokuun lopulle. Lomakkeella voi jättää myös terveiset suosikkihankkeelleen!