Aktiivinen kansalaisuus ja osallistuminen ovat jo jonkin aikaa olleet vahvasti esillä puhuttaessa kulttuurista, kulttuuriperinnöstä ja kulttuuriympäristöistä. Ne ovat teemoja, joilla on vahva jalansija Euroopan neuvoston kulttuuriperintösopimusten kuopuksessa, juhlavalta nimeltään Faron puiteyleissopimus kulttuuriperinnön merkityksestä yhteiskunnalle.
Vuonna 2005 Portugalin Farossa hyväksytty sopimus on sisällöltään laaja ja monitahoinen: se tarjoaa puitteen pohtia kansalaisten ja yhteisöjen rooleja kulttuuriperinnön määrittelyssä, suojelussa, päätöksenteossa ja hoidossa. Sopimuksen keskeinen käsite on heritage community, kulttuuriperintöyhteisöt, joihin kuuluvat ”… ne ihmiset, jotka arvostavat tiettyä kulttuuriperintöä ja jotka haluavat julkisen toiminnan puitteissa ylläpitää ja välittää tätä kulttuuriperintöä tuleville sukupolville.”
 |
Erilaiset yhteisöt ja heidän toimintansa kulttuuriperinnön ja -ympäristön
parissa ovat Faron sopimuksen ytimessä. |
Vuoden 2016 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema Porukan paikat, yhteiset ympäristöt on läheistä sukua Faron sopimukselle: molemmissa on kyse yhteisöistä ja niiden halusta ja oikeudesta vaalia merkityksellisiä ympäristöjä.
Kulttuuriperintö voimavarana ja osana elämänlaatua
Faron sopimuksen tavoitteena on paitsi vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta ja velvollisuutta osallistua kulttuuriperintöä koskeviin asioihin, myös tuoda esiin kulttuuriperinnön yleisempää merkitystä kestävän yhteiskunnan voimavarana, osana ihmisten hyvää elämää ja identiteettiä.
Ylevät tavoitteet kantavat mukanaan Euroopan neuvoston kulttuuriperintöpolitiikan pitkää linjaa, joka tähtää kulttuuriperinnön integrointiin osaksi muuta yhteiskuntaa, taloutta, maankäyttöä ja kansalaisyhteiskuntaa. Sopimuksen tavoitteet liittyvät vahvasti myös Euroopan neuvoston kolmeen perusarvoon: demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteisiin. Nämä teemat ja arvot ovat yhtä ajankohtaisia tämän päivän Euroopassa kuin neuvoston syntyaikoina toisen maailmansodan jälkeen.
Uusia osallistumisen tapoja Faron sopimuksen hengessä
Viime vuonna valmistui Faron sopimuksen voimaansaattamista taustoittava selvitys ”Kohti kestävää kulttuuriperintötyötä”. Julkaisu sisältää suosituksia, jotka antavat suuntaa sille miten sopimusta voisi toteuttaa. Suositusten suuntaviivoja voi hyvin soveltaa, vaikkei Suomi vielä olekaan sopimusta ratifioinut.
 |
Faron sopimuksen taustaselvitykseen voi tutustua
Museoviraston verkkosivuilla. |
Tärkeää on kehittää esimerkiksi hallinnon, kansalaisjärjestöjen ja muiden yhteisöjen yhteistyötä mahdollistavia rakenteita – aloitteellisia tässä voivat olla kaikki mainitut tahot. Faroa voivat olla myös uudet käytännöt, jotka edistävät osallistumista kulttuuriperintöä ja -ympäristöjä koskevaan keskusteluun, päätöksentekoon ja toimintaan. Suomessa esimerkiksi maankäyttöä koskeva lainsäädäntö luo nykyisellään hyvät puitteet osallistumiselle kulttuuriympäristöä koskeviin asioihin, mutta miten todellista osallistuminen on, millaisilla käytännöillä voisimme sitä helpottaa? Entä vaikkapa rakennussuojelusta käytävä keskustelu: onko meillä riittävästi kanavia ja välineitä, joissa viranomaisten ja yhteisöjen näkemykset kohtaavat?
Avoin tieto ja moniarvoiset tulkinnat
Osallistumisen edellytykset ovat paremmat, jos kulttuuriperintöä koskeva tieto on avointa ja ymmärrettävää. Kulttuuriperintöä koskevaa tietoa on meillä kaikilla: miten erilaisia kanavia voidaan hyödyntää entistä paremmin, jotta vaikkapa kansalaisten ja hallinnon tieto kohtaavat?
Faron sopimus haastaa etsimään myös tapoja, joilla tuetaan yhteisöjen ja kulttuuriperinnön moniarvoisuutta. Oman kulttuuriperinnön ja -ympäristöjen vaalimisen ohella on tärkeää kunnioittaa toistenkin kulttuuriperintöä ja erilaisia, joskus vastakkaisiakin tulkintoja.
Hallinnon roolina mahdollistaa ja rohkaista vapaaehtoistoimintaa
Kulttuuriperinnön kestävä käyttö tuo sen osaksi arkea, laajemmin kestävää hyödyntämistä tukee kulttuuriperinnön arvot huomioon ottava integrointi osaksi yhteiskunnan eri toimintoja, yli sektorirajojen. Kulttuuriperintö osana taloudellisesti ja ekologisesti kestävää alue- ja elinkeinopolitiikkaa on tästä esimerkki.
 |
| Faron sopimuksen teemoja. |
Sopimus kannustaa kulttuuriperintöhallintoa uudistamaan toimintatapojaan, edistämään avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta sekä rohkaisemaan vapaaehtoisia aloitteita ja työtä kulttuuriympäristöjen ja kulttuuriperinnön hyväksi. Siinäkin tämänvuotinen kulttuuriympäristöpäivien teema ja Faron sopimuksen henki kohtaavat hienosti.
Suomi valmistelee sopimuksen voimaansaattamista
Faron sopimukseen on tähän mennessä liittynyt 17 Euroopan neuvoston jäsenmaata. Sopimuksen voimaansaattaneet maat voivat toteuttaa sitä oman maansa lainsäädännön ja käytäntöjen puitteissa. Monet maat, kuten Ranska, toteuttavat sopimusta vaikkeivat ole siihen liittyneetkään.
Euroopan neuvosto luo parhaillaan aktiivisesti yhdessä jäsenmaiden kanssa kanavia ja yhteistyöfoorumeita, joiden kautta nostetaan esille erilaisia tapoja toteuttaa sopimuksen ajatuksia. Neuvoston verkkosivujen kautta voi esimerkiksi kertoa omasta, Faron sopimuksen henkeä ja tavoitteita toteuttavasta hankkeestaan (Faro Initiatives).
Suomi valmistelee parhaillaan sopimuksen voimaansaattamista. Tästäkin näkökulmasta kulttuuriympäristöpäivien tämänvuotinen teema on mitä osuvin. Porukat ja niiden paikat nostavat hienosti esille lähiympäristöt, niiden merkitykset ja tavat osallistua niiden vaalimiseen; Faron sopimus luo teemavuodelle osaltaan eurooppalaisia raameja.
Lisätietoa:
Faron puisteyleissopimus Museoviraston verkkosivuilla (suomeksi, ruotsiksi, saameksi, selkokielellä, englanniksi)
Kohti kestävää kulttuuriperintötyötä. Taustaselvitys Faron yleissopimuksen voimaansaattamiseksi Suomessa, Museovirasto & Suomen kotiseutuliitto 2015.
Faron sopimus Euroopan neuvoston verkkosivuilla
Teksti: Ulla Salmela, Museovirasto
