14.5.2013

Koulusta Uudenkaupungin Kirjastotaloksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Uudenkaupungin Kirjastotalo on yksi maan vanhimpia toimivia kirjastorakennuksia. Talo rakennettiin alun perin kouluksi.

Vuonna 1852 kaupunginvanhimmat päättivät myydä Alisen pitkän kadun ja Koulukadun kulmassa sijainneen entisen koulutalon ja rakennuttaa uuden ala-alkeiskoulun ns. Mandellöfin tontille Vasaborgin kortteliin. Tämä rakennuksen vanhin osa, Alisenkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1854 ja vihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa 28.8.1854. Talo tuli maksamaan 1860 hopearuplaa. Koko uusi koulutalo käsitti salin ja kaksi kamaria, joihin koulun kaksi luokkaa sijoittuivat.

Uudenkaupungin yhteislyseo.
Kuva: Augusta Olsson. Uudenkaupungin museon kokoelmat.

J.A. Lopmeri muistelee vuonna 1945


"Kun minä tulin kouluun, se oli kuin me silloiset koululaiset itsekin, vain lyhyt tynkä torin nurkassa. Opettajat tulivat sisään suoraan torin puolelta paraatikäytävästä ja oppilaat pihan puolelta sitä vastapäätä. Tässä käytävässä myös odoteltiin kirjojen lainausta, sillä kaupungin lainakirjasto oli sijoitettu kouluun (1875-1902), ja eräs opettaja oli sen hoitajana. Mutta koulu kasvoi ja tarvitsi entistä enemmän tilaa. Paraatikäytävä sai antaa lisän voimistelusalille ja kirjasto siirtyä pois koulun suojista. Ei tämäkään riittänyt ajan oloon, ja koulua alettiin kasvattaa toisesta päästä. Pariin otteeseen sille rakennettiin lisäluokkia ja niiden jatkoksi juhlasali eteläpäähän."

Kirjasto Alisenkadun ja Rauhankadun kulmassa.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.


Armollista päätöstä odottaissa


Koulutaloa laajennettiin vuosina 1887-1901. Koulun vuosikertomuksessa 1895-1896 laajennustöitä kuvataan näin: "Armollista päätöstä (1895) odottaissa oli kapteeni Rob. Hartman suosiollisesti valmistanut piirustukset lisärakennusta varten ja sisustusmuutoksiin vanhassa koulutalossa. Rakennuspaikan tasoituspuuhiin oli rahatoimikamari ryhtynyt. Heti mainitun (senaatin) päätöksen tänne saavuttua alkoi kuumeentapainen kiire, työ ja toimi koulutalon saattamista varten ulkoa ja sisältä siihen kuntoon, että se syyslukukauden alkaissa voisi ottaa vastaan uudet asukkaansa."


Kolmas kerta toden sanoo


Kolmannen kerran taloa laajennettiin vuonna 1901. Tällöin talo sai nykyisen muotonsa. Kapteeni R. Hartman laati kolme eri asemapiirrosehdotusta, joista yhdessä lisärakennus oli ehdotettu yhdistettäväksi olemassaolevaan koulutaloon. Tämä ehdotus valittiin.

Ilmakuva kirjastosta.
Kuva: Pirkko Kähärä. Kuvan omistaja: Uudenkaupungin kirjasto.

Arkkitehti v.Zansen Raumalta laati piirustukset. Piirustuksille ei saatu vahvistusta, vaan uuden ja vanhan rakennuksen välille oli rakennettava 18 tuumaa paksu palomuuri. Tämä muuri on nykyisen kirjaston lainauspöydän vieressä.

Keväällä 1901 aloitettiin kivijalan teko. Rakennusurakasta vastasi rakennusmestari D. A. Lönnroth. Uudisrakennuksessa oli kaksi isohkoa luokkahuonetta, näiden sivuilla käytävä ja poikittain rakennuksen päädyssä iso, yli 6 m korkea juhlasali, jossa on nykyisin lastenosasto.

Syystunnelmaa kirjaston sisäpihalla.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.

Kirjasto muutti taloon vuonna 1957, jolloin rakennus sai Kirjastotalon nimen. Kirjasto toimi talossa ensin yhdessä kansalaisopiston kanssa. Sittemmin opistotoiminta siirtyi Viikaisten koululle ja vuonna 1982 talo peruskorjattiin kokonaan kirjaston käyttöön.

Tiina Viik
Uudenkaupungin kirjastotoimen johtaja

Lisätietoja

Uudenkaupungin pääkirjasto (Vaski kirjastot)
Uudenkaupungin puutalokorttelit (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)
Yleistä Uudenkaupungin historiasta (Uusikaupunki)

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 21.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

7.5.2013

LOGOMO - konepajasta kulttuuritilaksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!



VR:n Turun konepajan ensimmäinen osa, korjausverstas, valmistui vuonna 1876. Sen suunnitteli rautatieinsinööri Hugo Neuman. Tämä osa on jäänyt myöhempien vaiheiden sisälle. Konepaja on kasvanut nykyiseen kokoonsa vähitellen, noin kymmenen vuoden välein tehtyjen laajennusten myötä.

Rakennuskokonaisuus radan puolelta.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Vanhin näkyvä osa, kertaustyyliä edustava punatiilinen rakennus, valmistui arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuonna 1899. Basilikamaisessa korjaushallissa on näyttävät, teräksiset kattotuolirakenteet.

Konepajan vanhimman osan teräksiset kattorakenteet.
Kuva: Museovirasto/Seija Linnanmäki

Konepajakokonaisuus muodostui pitkään useista eri rakennuksista, jotka yhdisti toisiinsa vuonna 1971 rakennettu uusi korjaus- ja vaunuhalli. Viimeisin laajennusvaihe valmistui vuonna 1979. Konepajatoiminta eli vetureiden ja vaunujen korjaaminen rakennuksessa loppui vuonna 2002.

Konepajan korjaushalli ennen sen muuttamista LOGOMO-saliksi.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen
     LOGOMO-sali valmiina klassisen musiikin konserttiin.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo   


Hartela Oy osti Konepajan Palmberg TKU Oy:ltä vuonna 2009. Heikki Hartela toimi aktiivisena konepajan muutoksentekijänä. Hän ryhtyi suunnittelemaan yhdessä arkkitehti Pekka Vapaavuoren kanssa sopivaa uutta käyttötarkoitusta ja kohteen kunnostamista. Muutossuunnitelmia ja muutoksia on tehty hyvässä yhteistyössä museoväen kanssa.

Rakennus muutettiin vuoden 2010 aikana kulttuuritilaksi ja se sai nimen Logomo. Rakennukseen valmistui Turun kulttuuripääkaupunkivuodeksi näyttelytilat sekä konsertti- ja teatteritila. Rakennuksen suurin tila, vuonna 1971 valmistunut korjaushalli, on muutettu vuoden 2011 jälkeen konserttisaliksi eli Logomo-saliksi, jonka tilajako on muunneltavissa. Tässä yhteydessä julkisivuun tehtiin korotus, joka istuu rakennukseen hyvin. Sisätiloissa on säilytetty rakennuksen konepajamainen ominaisluonne, johon kuuluvat seinien säilyttäminen tiili- ja betonipintaisina sekä tekniikan ja kattokonstruktioiden näkyminen.

Vuonna 1971 rakennetun korjaushallin eteläpää, josta on tuleva Logomo-salin aulatilaa.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen

Logomo-salin aula korjaushallin muutoksen jälkeen.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Logomon kokonaisuus, 24 000 neliötä, valmistuu vaiheittain. Nyt käytössä on Logomo-sali, viisi erilaista muunneltavaa tilaa, jotka palvelevat erilaisia tapahtumia, taiteilijatiloja sekä ravintola Logomo Kitchen. Keväällä 2013 valmistuu noin 5 000 neliötä työtiloja luovan alan yrityksille.

Konepajan vuonna 1992 rakennettuun siipeen valmistuu vuoden 2013 aikana työtiloja luovan alan yrityksille.
Kuva: Turun museokeskus/Sanna Kupila
 
Vuoden 1922 rakennusosa sisältä.
Kuva Turun museokeskus/Sanna Kupila

Koko talon remontti valmistuu vuonna 2014, jolloin valmistuu lisää työtiloja yrityksille sekä taitelijatyötiloja. Logomo on luovan talouden, taiteen ja kulttuuriin keskus. Rakennus onkin saanut suuren suosion monikäyttöisyytensä vuoksi.

Sanna Kupila
Kirjoittaja on Teollisuusperintöseuran hallituksen jäsen ja työskentelee tutkijana Turun museokeskuksessa

Lisätietoja:


LOGOMO (Logomo)



Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 14.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

30.4.2013

Bovallius-keskus - keskikoulun uusi elämä

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Pieksämäen keskikoulu toteutettiin kutsukilpailun pohjalta vuonna 1968. Ensimmäisen palkinnon saanut Osmo Sipari oli toiminut koulusuunnittelijana aiemminkin (mm. Meilahden kansakoulu yhdessä Viljo Revellin kanssa, Heinäveden kansakoulu sekä Metsolan kansakoulu Espoon Tapiolassa). Sipari oli tullut tunnetuksi jo opiskeluaikanaan voitettuaan Sallan kirkon arkkitehtuurikilpailun yhdessä Eero Eerikäisen kanssa. 

 
Siparin arkkitehtuurissa betoni saa näkyä. Kuva: Reino Tapaninen

Keskikoulutoiminnan jälkeen rakennuksessa sijaitsi Pieksämäen lukio 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. Lukion muutettua uusiin tiloihin rakennus oli tyhjillään monta vuotta, kunnes S. ja A. Bovalliuksen säätiö osti sen vuonna 2009.

Pieksämäen lukion piha palkittiin parhaana lukion pihana Vihervuonna 2000 - tässä voittanutta pihaa kunnostetaan ammattiopiston omien oppilaiden voimin vuonna 2011. Kuva: Reino Tapaninen

Käyttötarkoitus muuttuu - ja säilyy 

 

Säätiö peruskorjasi rakennuksen vanhusten hoivapalvelutiloiksi ja ammatillista erityisopetusta järjestäväksi oppilaitokseksi.

Purkutöitä. Kuva: Reino Tapaninen

Toiminnallisen integraation myötä palvelukoti ja ammattioppilaitos tekevät yhteistyötä, käyttävät yhteisiä resursseja ja toimivat yhdessä. Rakennuksessa toimiva ravintola palvelee oppilaitoksen ja palvelutalon asukkaiden lisäksi lähiseudun työpaikkoja.


Uusia pintarakententeita.
Kuva: Reino Tapaninen

 

 Korjaamista vanhaa säästäen 

 

S. ja A. Bovalliuksen säätiö on tunnettu kestävän kehityksen ja ympäristöä säästävän kulutuksen puolestapuhuja, alan aktiivinen toimija sekä koulutuksen järjestäjä.

Peruskorjaus toteutettiinkin ns. säilyttävällä periaatteella, jossa hyödynnettiin kierrätysmateriaaleja.  Ikkunoita, ovia ja muita rakenne- ja rakennusosia kunnostettiin. Talotekniikkaa korjattiin säästävästi.

Hoivapalvelutilojen uusi aula rakentumassa. Kuva: Reino Tapaninen

Palvelutalon asukkaille tehdään saunaa.  Kuva: Reino Tapaninen

Onnistuneen remontin jälkeen rakennus on kahden käyttötarkoituksen elävä kokonaisuus, jonka toiminnot tukevat toisiaan.

Yhteinen ravintola, katon äänenvaimennuslevyt ja valaisimet säilytettiin ja kunnostettiin.
Kuva: Reino Tapaninen

Reino Tapaninen
kirjoittaja on Opetushallituksen yliarkkitehti ja Bovallius-kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja, joka myös suunnitteli Bovallius-keskuksen peruskorjauksen


Lisätietoja:


Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 7.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

23.4.2013

Vason muodonmuutos - myllystä korjausrakentamiskeskus ja näyttelytilat

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Vason mylly 1960-luvulla ennen siilojen rakentamista.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Vakka-Suomen Osuusliikkeen (Vaso) mylly sijaitsee Uudessakaupungissa Kaupunginlahden rannalla, Pakkahuoneen vierasvenesataman kohdalla. Uudenkaupungin museon tietojen mukaan Vason mylly olisi rakennettu kolmessa vaiheessa 1939-1953. Myllyn toiminta loppui 1978, mutta Vason varastona rakennus toimi vielä 1980-luvulla. 1990-luvulta lähtien tiloissa on ollut ravintolatoimintaa.

Ravintolatoimintaa siiloissa.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Myllyn muodonmuutos alkoi varsinaisesti helmikuussa 2002, kun vanhat siilot purettiin. Vuonna 2003 valmistui Pakkahuoneen viereisen ns. Myllyrannan tontin asemakaavaluonnos. Kaavamuutos mahdollisti tonttijaon tekemisen ja rakennusoikeuden jakamisen omistuksen suhteessa. Kaupunki sai näin omistukseensa entisen Vason myllyn tiiliosan. Uusikaupunki oli tuolloin mukana EU-hankkeessa, joka suunnitteli rakennukseen ns. rakennusapteekkia.

Siilojen purkamista helmikuussa 2002.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Vuonna 2004 rakennukseen päätettiin kunnostaa tilat korjausrakentamiskeskukselle sekä merihistoriallisen yhdistyksen rakentamalle purjelaiva Warman pienoismallille, joka tähän asti oli ollut näytteillä Turussa Forum Marinumissa.

Warman pienoismalli on yli 6 metriä pitkä.
Kuva: Raine Asikainen

Korjausrakentamiskeskus toteutuu


Vuonna 2007 keskukseen aiottiin hakea yrittäjäpohjalta korjausrakentamisen ammattilaista, jonka toimenkuvaan kuuluisi myös korjausrakentamisneuvonta. Toimenpiteisiin yrittäjän hakemiseksi ei kuitenkaan tällöin ryhdytty.

Viisi vuotta myöhemmin, toukokuussa 2012 alkoi Uudenkaupungin ammatti- ja aikuisopisto Novidan hallinnoima ”Osaamista korjausrakentamiseen” hanke, johon liittyi myös korjausrakentamiskeskuksen perustaminen. Näin lähes kymmenen vuoden kuluttua korjausten aloittamisesta rakennus saatiin tältäkin osin alkuperäisen korjaussuunitelman mukaiseen käyttöön.

Neuvontapisteen havaintomateriaaleja.
Kuva: Raine Asikainen

Vanhanajan liisteriä ja venemoottoreita


Tällä hetkellä myllyssä eletään sopuisaa rinnakkaiseloa meri- ja rakennushistorian kesken. Vason korjausrakentamiskeskuksesta saa tietoa vanhoihin rakennuksiin soveltuvista materiaaleista ja oikeaoppisista säilyttävistä korjausmenetelmistä.

Kiilalukkoliitos ja huvivene 1900-luvun alusta.
Kuva: Raine Asikainen


Käsikirjastossa voi tutustua alan kirjallisuuteen. Infopisteen yhteydessä olevasta korjausrakentamiskioskista voi ostaa uusia rakennustarvikkeita kuten pinkopahvia, vanhanajan liisteriä, nupinauloja ja rihmaa, heloja, pellavakaistaa ym. pientarvikkeita.

Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen kesäaikaan avoinna olevassa näyttelytilassa on monenlaista nähtävää. Warman pienoismallin lisäksi esillä on vanhoja venemoottoreita, haapio (haavsta tehty ruuhi) 1400-luvun alkupuolelta ja muuta vanhaa suviveneilyyn liittyvää materiaalia sekä merellisiä myyntituotteita. Kesäisin rakennuksen päädyssä toimii myös terassiravintola.

Monenmoista moottoria.
Kuva: Raine Asikainen

Raine Asikainen
Kirjoittaja on Ammatti-instituutti Novidan Osaamista korjausrakentamiseen -hankkeen projektivastaava, joka työskentelee korjausrakentamiskeskuksen neuvontapisteessä

Lisätietoja

Korjausrakentamiskeskus Vaso
Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ry


Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 30.4.2013

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

16.4.2013

Lapin autiotuvat - postituvasta ja kultakämpästä retkeilijän levähdyspaikaksi


Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!


Pahajoen Kultala Hammastunturin erämaa-alueella. Kuva: Antero Aikio


Lapin kansallispuistot ja muut suojelualueet tarjoavat retkeilijälle luonnonrauhan lisäksi myös kulttuuriperintöä. Pelkästään autiotuvassa käyminen on retkeilijälle kulttuuriperintöelämys, sillä useat tuvistamme ovat historialtaan merkittäviä ja palvelleet alun perin muussa käytössä.


Moberginojan kultakämppä Hammastunturin erämaa-alueella. Kuva: Pirjo Rautiainen

 

Palovartioiden maisemissa


Autiotupien nuorimmasta päästä ovat palovartijoiden majat vaarojen ja tuntureiden huipuilla. Monet niistä olivat palovartiointikäytössä 1960-luvun lopulle asti, jolloin palovartijatoiminta korvattiin lentotähystyksillä. 

Vartijoiden yksinäistä eloa pääsee tunnustelemaan autiotuvilla vaikkapa Louevaaralla Rovaniemen kupeessa, Lattunavaaralla Savukosken pohjoisosassa tai Kittilän Kumputunturin huipulla. Kumputunturilla on vielä jäljellä vartijan astelevykin, jonka avulla mittailtiin metsäpalon suuntaa.


Kittilän Kumputunturin palovartijanmaja ja palovartijan astelevy. Kuva: Pirjo Rautiainen

 

Kullankaivajien jäljillä


Kullankaivuun jäljiltä Lemmenjoen kansallispuistossa ja Hammastunturin erämaassa on useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, vanhimmat 1800-luvun lopulta. 


Pahaojan Kultalan kämppää korjataan Hammastunturin erämaa-alueella. Kuva: Pirjo Rautiainen

Morgamojan, Pahaojan, Ritakosken, Moberginojan, Liljeqvistin ja suuren Kultalan autiotuvan ikkunasta katsoessa voi miettiä kuinka moni toive rikastumisesta toteutui ja kuinka moni joutui pettymään. Ja miten raskasta kullankaivajan työ oli pohjoisen lyhyenä kesänä ja pitkänä talvena tiettömien taipaleiden takana.  

kämppä sai uuden pärekaton sadekesänä 2012.
Ivalojoen kulta-alueella Pahaojan Kultalan  



 

 

 

 

 

 

  

Myös Kultalan aitan katto korjattiin. Kuvat: Pirjo Rautiainen

Lemmenjoen Sallivaarassa

  
Vanhaan saamelaiseen elämäntapaan voi tutustua vierailemalla Lemmenjoen kansallispuistossa Sallivaaran kuuluisalla erotuspaikalla, jossa on vielä suuri erotusaita ja toistakymmentä kämppää. 

Sallivaaran historia ulottuu 1800-luvulle, ja paikka ei ollut tärkeä pelkästään porotalouden kannalta. Sinne kokoonnuttiin kaukaakin kaupantekoon ja tapaamaan tuttuja. Saatettiinpa kahvikämpissä vähän riiatakin ja tavata loppuelämän kumppani. Pari kämpistä toimii nykyään autiotupana.

Benjamin Kurun kämpän kattoa korjataan Sallivaarassa WWF:n talkooleirillä. Kuva: Pirjo Rautiainen 

 

Punaisen tuvan postireitillä


Postinkanto ei ollut autolla jakelua vielä pitkälle 1900-luvulle. Postinkantajien taipaleet olivat pitkiä ja välillä jouduttiin ylittämään laajoja järvenselkiä. Postimiehet yöpyivät reittiensä varren autiotuvissa, ja näitä tupia on vielä siellä täällä jäljellä. Inarijärven melontareissulla voit mietiskellä postireitin vaaroja vaikkapa Punaisella tuvalla viivähtäessä.


Viime viikon talvisella talkooleirillä Kultalassa katon alustaa puhdistamassa Hanna Mattila ja Sakari Kankaanpää. Kuva: Anu Munne
Suomusuuntaa tarkistaa Heli Heinäaho. Kuva: Anu Munne

Ihan oikeiden autiotupienkin historia Lapissa on pitkä. Niitä rakennettiin vakiintuneitten kulkureittien varrelle matkalaisia palvelemaan. Esimerkiksi historiallisen Ruijan polun varrella tiedetään olleen autiotupia jo ainakin 1700-luvulla. 

Moni varta vasten myöhemmillekin retkeilijöille tehdyistä tuvista alkaa olla iäkäs ja merkittävä retkeilyn historiasta kertova kulttuuriperintökohde. Autiotupien vieraskirjojen merkinnöistä huomaa miten tärkeitä ne ovat monille. 


Pirjo Rautiainen
kirjoittaja on Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden erikoissuunnittelija 

Lisätietoja

Lapin läänin tuvat (Luontoon.fi)
Kultaa ja kuohuja (Lisää kultahistoriallisten rakennusten korjaamisesta, Metsähallitus)
Ivalojoen kulta-alue (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)
Poroerotuspaikat ja -aidat (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 23.4.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!



9.4.2013

Pyroll Areena - Palloilua perunavarastossa

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Noin 50 vuotta sitten sokerijuurikkaan jalostustoimintaa, rehuperunan kuivausta ja ruokaperunan pakkausta harjoittava Itä-Suomen Raakasokeri Oy (IRO) rakennutti Pyhtäälle kookkaan (25 x 80 m) perunavaraston. Sokerituotannon loputtua Kotkassa varastohalli siirtyi kehitysyhtiön Cursor Oy:n omistukseen, joka vuokrasi hallin Pyhtään ratsastajat ry:n maneesikäyttöön ja myi maapohjan Pyhtään kunnalle.

Kuva: Jarno Kiintola

Uudet tuulet ja uusiutuvaa energiaa


2010-luvun puolivälissä alueella alkoi omakotirakennusbuumi, jolloin kunta suunnitteli kunnoltaan  heikenneen hallin purkamista ja rivitalojen rakentamista sen tilalle. Teollisuusneuvos Reino Uusitalo päätti kuitenkin tutkia hallin käyttömahdollisuuksia haluten pelastaa sen urheilun ja yleisötapahtumien toimintatilaksi.

Kuva: Raino Ojansivu
Kuva: Raino Ojansivu
Pitkän kaavoitusprosessin sekä rakennuksen ja tontin oston jälkeen kiinteistössä aloitettiin mittavat kunnostus- ja saneeraustyöt. Kehittämisyhtiö Sepra ry:n ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kanssa toteutetun EU-rahoitteisen projektin myötä kunnostus- ja muutostöihin saatiin pieni määrä EU-tukea.

Hallin ulkoasu säilytettiin entisen kaltaisena, mutta sisätilat muutettiin liki täysin uutta käyttötarkoitusta varten. 60-luvulta ovat säilyneet komeat tukirakenteet, jotka nyt luovat uudessa käytössä olevalle tilalle oman leimansa.

Kuva: Jarno Kiintola
Rakennuksen lämmityksessä panostettiin maalämpöön ja tontille porattiin kahdeksan parin sadan metrin syvyistä lämpökaivoa. Jatkossa sähköä saattaa tuottaa myös oma pientuulivoimala.


Liikunnan iloa hallin täydeltä

 

Kuva: Jarno Kiintola

Tänään rakennus on aktiivisessa käytössä. Se toimii lähiliikuntapaikkana paikallisille asukkaille, kouluille ja päiväkodeille sekä alueella työssä käyville. Halli on myös palloilu-urheilun tukikohta, johon tullaan linja-autolasteittain kauempaakin. Tutumpien lajien lisäksi areenassa on mahdollista pelata esimerkiksi Padelia Suomen ensimmäisellä lajin sisäkentällä.


Kuva: Jarno Kiintola
Kuva: Jarno Kiintola



















Raino Ojansivu 
Kirjoittaja on Pyhtää-seura ry:n puheenjohtaja

Pyroll Areenassa järjestetään Euroopan rakennusperintöpäivien tapahtuma. Tapahtumatiedot löytyvät Rakennusperinto.fi:n kalenterista.

 

Lisätietoja:

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 16.4.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...