Kadonnutta aikaa palauttamassa

Maisema on kerroksellinen, sanotaan. Ihmisen toiminta eri aikoina on jättänyt jälkiä ympäristöön, ja näiden merkkien lukutaito auttaa huomaamaan ympärillämme avautuvien aikatasojen rikkauden. Toistaiseksi noiden merkkien lukutaito on rajoittunut vain pienen asiantuntijajoukon keskuuteen, sitä pienemmän, mitä kaukaisemman menneisyyden jäänteistä on kysymys.

Parhaillaan käynnissä oleva Turun yliopiston ja VTT:n yhteistyöhanke Futuristic History tuo mahdollisuuden maiseman aikatasojen erotteluun ja näkyviin saamiseen kaikkien ulottuville. Hankkeessa tutkitaan yhdistetyn todellisuuden teknologian – tablettitietokoneen, älypuhelimen tai virtuaalilasien avulla olemassa olevaan maisemaan lisättyjen virtuaalisten kohteiden – käyttömahdollisuuksia museo- ja kulttuurimatkailualalla.

Hankkeen yhteydessä toteutettiin tableteille tarkoitettu sovellus Turun Pyhän Hengen kirkosta. Sovelluksen avulla kuka tahansa voi astua sisälle 1500-luvun lopulla rakennettuun ja 1600-luvun puolivälissä purettuun kirkkoon, josta nykyään ovat jäljellä enää perustukset paikalle 1980- ja -90 -luvulla pystytettyjen rakennusten kellaritiloissa ja paikalle perustetussa Pyhän Hengen kappelissa. Vaikka rakennus on kadonnut kauan sitten, voimme tablettia kääntelemällä nähdä sen kohoavan jälleen ympärillämme. Voimme kulkea kirkossa, katsella sisustuksen yksityiskohtia, kuunnella aikakauden kirkkolaulua tai lukea lisätietoa kohteesta – omassa olohuoneessamme tai paikan päällä kirkon raunioilla.

Futuristic History -hankkeeessa toteutettu tabletisovellus tuo
puretun Pyhän Hengen kirkon elävänä katselijan silmien eteen. 

Hämääntyä ei kuitenkaan saa, vaikka tabletti tuntuukin hetkeksi muuttuneen ikkunaksi suoraan menneisyyteen. Kyse on historiantutkimuksen tuottamasta tulkinnasta, ei menneisyydestä sellaisenaan. Tekniikan avulla tulkinta tarjoutuu tarkasteltavaksi, eikä enää ole suljettu raunioita katselevan historiantutkijan aivojen synkkiin sopukoihin.

Sovelluksen kauttaa kirkosta ja siellä olevista virtuaaliesineistä
saa myös lisätietoja. 

Hankkeen seuraavat kohteet ovat Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo, Askaisten Louhisaaren linna sekä Turun keskusta-alue. Viimeksi mainitussa kohteessa pyritään, kuten Pyhän Hengen kirkon tapauksessakin, tuomaan esille kadonneita rakennuksia, tässä tapauksessa valokuvien muodossa. Luostarinmäellä ja Louhisaaressa rakennukset ovat kyllä jokseenkin hyvin säilyneitä, mutta pelkät seinät vailla ympärillä sykkivää elämää luovat kolkon ja kuolleen vaikutelman. Näihin kohteisiin tuotettava sovellus täyttää Luostarinmäen kadut ja Louhisaaren puistot lyhyillä tuokiokuvilla menneiden aikojen elämästä, Luostarinmäen tapauksessa vieläpä yhtenäiseen elämyksellisen seikkailun juoneen nivoutuneina.

Turun Pyhän Hengen kirkkoa esittelevän sovelluksen voi ladata Google Playsta ja AppStoresta nimellä Holy Ghost Church.

Lisää projektista:

http://trc.utu.fi/ar/research/futuristic-history/ 
http://ar.utu.fi/

Teemavuosi käynnistettiin Säätytalolla

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teema, Näkymätön kulttuuriympäristö, käynnistettiin Säätytalolla keskiviikkona 12.3. Teemavuoden avasi asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen.

- Kulttuuriympäristö saatetaan usein mieltää vain poikkeuksellisen arvokkaiksi ympäristöiksi tai suojelluiksi kohteiksi. Käsite on tietysti monisäikeisempi. Kulttuuriympäristön arvo ei synnykään vain sen näkyvästä osasta, vaan myös siihen liittyvästä elämästä, tarinoista ja muistoista. Näkymättömäksi saattaa jäädä myös konkreettinen arjen ympäristö, johon jokapäiväisten reittien varrella ei juurikaan tule kiinnittäneeksi huomiota, asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen totesi teemavuoden avauspuheenvuorossaan.

-Itse olen halunnut edistää erityisesti lähiöiden elinvoimaa ja samalla niiden kulttuuriympäristön vaalimista, ministeri totesi.

Tilaisuudessa myös palkittiin viime vuoden Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun voittajat, Linnea, Juulia ja Emilia Laatikainen. Kilpailutyötä Eläköön leikkimökki!, jossa vanhasta leikkimökistä tehtiin talli keppihevosille, on esitelty aiemmin blogissa. Sisarusten mukaan kilpailukutsu oli inspiroiva ja innosti osallistumaan. Tuleviin kilpailuihin osallistuvia siskokset neuvoivat ainakin toimimaan ajoissa ja lukemaan kilpailuohjeet huolellisesti. Myös kaikille villeillekin idoille kannattaa olla avoin.

Kilpailun voittaneet Laatikaisen sisarukset saapuivat
tilaisuuteen Oulusta asti.

Vuoden 2014 Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun teemana on Löydä näkymätön ympäristö. Kilpailusta voi lukea lisää täältä.

Teemavuoden käynnistäneessä tilaisuudessa oli ilahduttavan paljon yleisöä ja myös loppupuolella käyty keskustelu kulttuuriympäristön eri puolista oli erittäin aktiivista. Puheenvuorot käsittelivät mm. eri sukupolvien kokemuksia kulttuuriympäristöstä, paikallisuutta ja sen kokemusta sekä kulttuuriresurssien rajallisuutta.

Tilaisuudessa oli runsaasti keskusteluun osallistunutta yleisöä.

Kiitos aktiiviselle yleisölle ja tervetuloa mukaan Euroopan kulttuuriympäristöpäiville!

Näkymätön kulttuuriympäristö Turun Vanhalla Suurtorilla

Vanhat kaupunkimiljööt kiinnostavat ja niistä on tullut yksi matkailun vetovoimatekijöistä. Vuosisatojen aikana muotoutuneiden kerrostumien luoma tila synnyttää mielikuvia samalla kun ne ovat oman arvojärjestelmänsä näkyvä ilmaus. Ne ovat voimavara ja imagon luoja, joiden avulla rakennetaan tunnettavuutta, mielikuvaa ja kiinnostavuutta. Niillä on kulttuurihistoriallista merkitystä identiteettinsä kautta, mikä korostuu paikkaa dominoivien maamerkkien välityksellä.

Olen 30 vuoden ajan seurannut niin läheltä kuin kaukaa projektia, jonka tavoitteeksi on asetettu Turun keskiaikaisen kaupunkikeskustan korjaaminen ja kehittäminen. Paikka on meille kaikille tuttu - täällä sijaitsee se kuuluisa parveke, jolta perinteisesti joka jouluaatto julistetaan joulurauha. Tämä tapahtuma on paikan henki – genius loci. Sen voi ymmärtää vain, jos samaistuu ympäristöön tai sen voi kokea tietyn tapahtuman kautta. Tämä paikka on siis monelle merkityksellinen ja siihen samaistutaan. Juuri kohtaaminen ja elävyys tuona tiettynä hetkenä luovat paikalle sen hengen. Samalla tavalla rakentuu imago. Harvalla kohteella on sellainen imago, että se miellyttää kaikkia – joulurauhan julistuksen perinteen ja siihen liittyvän tapakulttuurin näkökulmasta tällä paikalla on.

Turun Vanha Suurtori kuvattuna Turun tuomiokirkon suunnalta. Oikealla
vasemmalle Katedralskolan, Brinkkala, Vanha raatihuone, Hjeltin talo, Juseliuksen talo.
Keskiaikainen raatihuoneen tori avautui vanhan raatihuoneen edestä alas oikealle
jokirantaan asti. Alue on näkymätön kulttuuriympäristö, sillä mikään elementti ei
tuo ilmi historiallisia faktoja. Kuva: Juha Lukala, 2012. 

Kyse on siis Turun Vanhasta Suurtorista, Suomen ensimmäisen pääkaupungin keskiaikaisesta kaupunkikeskustasta. Eurooppalaisen mittapuun mukaan Turku oli keskiaikana verraten vähäinen kaupunki, jota ajalle tyypillisesti hallitsivat sekä linna että Kirkkokorttelin keskipisteenä kohoava kirkko. Maallisen Luostarikorttelin keskipisteeksi nousi keskiaikaisen Turun foorumi tori. Määräajoin toistuvia kauppatilaisuuksien, valtiollisten ja yhteiskunnallisten toimitusten ohella se oli myös liikenteen solmukohta ja sen varrella sijaitsi useita julkisia rakennuksia. Tärkein niistä oli torin yläpäässä sijaitseva raatihuone.

Venäläisjoukkojen miehityksen jälkeen 1720/30-luvulla kaupunkikuva uudistui maltillisesti. Apuna käytettiin ranskalaista klassismia edustavia mallikirjoja, joiden esimerkkejä sovellettiin paikallisiin olosuhteisiin. Julkisessa rakentamisessa käytettiin 1600-luvun barokki-tyyliä, josta parhaana esimerkkinä oli oleva uusi, saksalaissyntyisen Samuel Bernerin suunnittelema raatihuone, joka vihittiin käyttöön 1736.

Aikaisemmin alueen tapahtumilla ja yleisellä merkityksellä oli ollut suurempi vaikutus kuin ulkoisilla muodoilla. Nyt keskeinen sijainti torin yläpäässä ja rakennuksen funktio heijastuivat ulkoisessa arkkitehtuurissa. Rakennusta onkin luonnehdittu maassamme aikansa komeimmaksi ja edustavimmaksi arkkitehtuurin edustajaksi, josta sekä Rauman että Porvoon raatihuone on saanut vaikutteensa. Alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan Bernerin raatihuone toimi Turun paloon saakka 1827.

Turun palon jälkeen ja ennen 1984 käynnistettyä Vanha Suurtori- korttelin elävöittämis/korjausprojektia alue vaipui hiljaisuuteen ja se tunnettiin poliisilaitoksen sijaintipaikkana ja joulurauhan julistuksesta. Projektin tavoitteeksi asetettiin alueen liittäminen ympäristöönsä sekä historiallisesti että toimivasti niin, että toimenpiteet suoritetaan rakennusten ja niitä ympäröivän miljöön ehdoilla. Lopputulos kuitenkin kertoo pysähtyneisyyden korostamisesta ja alueen museoimisesta.

Olen väitöskirjassani ruotinut Suomen tunnetuimman kohteen kautta kulttuurihistoriallisten arvojen merkitystä korjaus/kehittämistoimenpiteissä ja kysynyt, onko arvostatus etu vai haitta. Analysoidessani toisaalta alueella toteutetun projektin onnistumista ja toisaalta kohteen mahdollista nostalgian avantgardea olen tullut siihen lopputulokseen, että keskiaikaisen kaupunkikeskustan alueella vallitsee epäonnistuneiden ratkaisujen johdosta ristiriita todellisuuden ja ihanteen välillä. Mikään toteutettu korjaustoimenpide ei muovaa suuren yleisön kuvaa alueen/kohteen menneisyydestä. Historialliset kehitysvaiheet on unohdettu sen sijaan että paikalle olisi luotu lisäarvoa sen identiteetin, aitouden, tunnettavuuden ja luottamuksen avulla. Meillä on näkymätön kulttuuriperintö. Paikan luettavuus ei tule esille ja emme tiedä, mihin se kulttuurisesti kuuluu.

Kysymys paikan luettavuudesta liittyy ajatukseen palauttaa Bernerin raatihuone alkuperäiseen asuun. Asiasta on keskusteltu Turussa 1930-luvulta lähtien, kun Ruotsin sota-arkistosta löytyivät alkuperäiset piirustukset. Hanketta ajettiin innokkaasti, koska entistettynä alkuperäisen rungon omaava raatihuone ei olisi keinotekoinen tyylirestaurointi. Kyse olisi palauttavasta ”wie es eigentlich gewesen ist ” –toimenpiteestä; ts. sekä kotiseutuun kohdistuvasta historiallisen symboliikan että vanhaan kaupunkiarkkitehtuuriin kuuluneen elementin palauttamisesta Turun linnan ja Turun tuomiokirkon rinnalle.

Vanha raatihuone Bernerin barokkiasussa. Piirustuksessa näkyvä
kalkkikiviportaali on säilynyt ja se on varastoituna Turun museokeskuksen
kokoelmissa. Lähde Järventaus, Esko, 1958-1959, Turun vanha raatihuone.
Julk. Turun kaupungin historiallinen museo, vuosijulkaisu 22-23, s. 24.

Kun keskustelu 1980-luvulla nostettiin uudelleen esiin, vastakkain olivat kulttuurihistoria ja historiakulttuuri. Tukeuduttiin vanhaan ajatusmaailmaan ja kriteereihin, jotka kirjoitettiin vuosikymmeniä sitten aivan toisenlaiseen maailmaan. Ne ohjaavat edelleen arvokohteiden korjauksessa noudatettavia periaatteita ja ns. palauttavat rakennusoperaatiot torjutaan helposti, kun ne liittyvät rakennuksen ulkoiseen asuun. Sitä vastoin niitä ratkaisuja, jotka tehdään sisätiloissa, ei nähdä samanlaisena ongelmana, vaikka ne sitä periaatteellisesti olisivatkin.

Kaupunkikäsitystä tutkinut Kevin Lynch korostaa em. kaupunkikuvan luettavuuden merkitystä. Juuri tämä elementti muodostaa mielikuvan ympäristöstä, miten se koetaan. Tätä visuaalista maisemaa pitää voida suunnitella ja muokata rakentamisen keinoin. Turun keskiaikainen kaupunkikeskusta on kokonaisuus, oman aikansa ja kulttuurinsa mukaisesti tuotettu. Lynchin teorian mukaan tietty yksittäinen, joukosta erottuva piirre voi muodostaa paikan identiteetin. Mitä torialueesta jää nyt mieleen, kun sillä ei ole sille kuuluvaa maamerkkiä?

Olen tutkimuksessani yhdistänyt ympäristön näkymättömän perinteen ja sen luettavuuden palauttamisen Saksassa suoritettuihin vanhan, toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen rakennuskannan palauttamistoimenpiteisiin. Symboliarvoa omaavien rakennusten rekonstruointia korostetaan nimenomaan sillä, että lopputulos omalla tavallaan korjaa kaupunkikuvassa olevan haavoittuneisuuden ja menetysten jäljet. Se hyväksytään tunnesyistä mutta myös paikkaan kuuluvana ja osana tunnettavuutta. Vanhojen kaupunkikeskustojen uusvanhoilla rakennuksilla on tietty rooli ”wo es war und wie es war”.

Tornin palauttaminen ei kuitenkaan yksin saa ihmisiä oleilemaan, viihtymään ja viipymään hiljaisuutta huokuvalla alueella ilman erillistä syytä. Miljöön on oltava kunnossa monella tasolla, jotta tila otetaan käyttöön ja että se lisää koko kaupungin vetovoimaisuutta ja vahvistaa identiteettiä. Kohteen erityispiirteet hyvin tuntien rohkenen toivoa, että näkymättömyys puhuttelisi ja herättäisi sekä kyseenalaistamaan että päivittämään itsestään selvänä pidetyt restaurointiperiaatteet ja antikvaarisen ajatusmaailman.

FT Tarja-Tuulikki Laaksonen
Teksti pohjautuu kirjoittajan väitöskirjaan ”Kulttuurihistorialliset arvot korjauksessa – etu vai haitta? Esimerkkikohteena Turun keskiaikainen kaupunkikeskusta Vanha Suurtori”, joka tarkastettiin 2.11.2012 Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Voiko kadonnutta laittaa esille?

Espoon kadonneita kartanoita –näyttely KAMUssa Näyttelykeskus WeeGeellä kertoo kahdeksan kadonneen kartanon tarinan sekä esittelee Espoon muuttuvaa miljöötä.

 

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2014 teemalla näkymätön kulttuuriympäristö halutaan tuoda esille kulttuuriperintöä, jota ei ensi vilkaisulla ympäristöstä huomaa. Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, jonka ilmettä halkovat kauppakeskusten ympärille kasvavat kaupunginosat ja niiden välillä risteilevät valtaväylät. Suurin osa Espoon alueesta on kuitenkin kuulunut historian saatossa eri kartanoille.  Väestönkasvun myötä 1950-luvulta alkaen kartanomiljööt pirstoutuivat ja rakennukset saivat väistyä uudisrakentamisen tieltä. Mitä kadonneista kartanoista jäi jäljelle vai jäikö mitään?

Finnon kartanon päärakennus nykyisen Espoon Suomenojan
Bauhausin paikalla. Kuva: EKM / Kenji Rinno.

Espoon kadonneita kartanoita –näyttelyssä valotetaan kahdeksan kadonneen kartanon tarina: millaisia vaiheita niiden historiaan kuului, miksi ne katosivat ja mitä niistä on edelleen jäljellä maisemassa. Näyttelyssä pohditaan myös Espoon muuttuvaa miljöötä. Jokainen muutos sisältää mahdollisuuden valintoihin. Hävitämmekö historian merkit vai jätämmekö eri kerrostumat näkyviin tuomaan jatkuvuutta elinympäristöömme?

Träskändan kartanon omistaneen Aurora Karamzinin
lepotuoli 1800-luvun lopulta. Kuva EKM

Yli sata Espoon kaupunginmuseon arkiston valokuvaa, kymmenet vanhat kartat ja puretuista rakennuksista talteen otetut rakennusosat kertovat kaikki omaa tarinaansa muuttuvasta Espoosta. Näyttelyn toimipisteissä voi rakentaa oman kartanomiljöönsä sekä kertoa omia muistojaan kartanoista museon arkistoon talletettavaksi.

Näyttely on avoinna KAMUssa Näyttelykeskus WeeGeellä 19.02.-25.05.2014
Osoite: KAMU, Näyttelykeskus WeeGee, Tapiola, Espoo, p. (09) 816 57052
Aukioloajat: ti, to, pe 11-18, ke 11-20, la-su 11-17, maanantaisin suljettu
Liput: 12/10 €, alle 18-vuotiaille ja yli 70-vuotiaille vapaa pääsy

Näyttelyn oheisohjelma: http://www.espoonkaupunginmuseo.fi/fi-FI/KAMU_WeeGee/Espoon_kadonneita_kartanoita_nayttely_KA(40654)

Tervetuloa vuositeeman avajaistilaisuuteen 12.3.

Ympäristöministeriöllä on ilo kutsua teidät Euroopan kulttuuriympäristöpäivien (ent. Euroopan rakennusperintöpäivät) Näkymätön kulttuuriympäristö -vuositeeman avajaistilaisuuteen Säätytalolle (sali 15, Snellmaninkatu 9-11, Helsinki) keskiviikkona 12.3. klo 9-12.

Kulttuuriympäristöpäivät on jokavuotinen tapahtuma, jolla edistetään kulttuuriperinnön tuntemusta ja arvostusta. Paikalliset toimijat toteuttavat avointen ovien päiviä, opastettuja kierroksia ja muita tapahtumia. Kaikki uudet tahot ovat tervetulleita mukaan! Vuodesta 2014 tapahtumat tuikkivat tähtinä Euroopan kartalla europeanheritagedays.com -sivustolla.

Alustava ohjelma

Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo

9.00
Aamukahvia tarjolla, Sali 20

9.30
Näkymätön kulttuuriympäristö -teemavuoden avaus
Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen

Kulttuuriympäristön tekijät 2013 -kilpailun voittajien kukittaminen ja haastattelu
Emilia, Juulia ja Linnea Laatikainen kilpailutyöllä Eläköön leikkimökki -blogi

10.00
Euroopan kulttuuriympäristöpäivät – tervetuloa mukaan järjestämään tapahtumia!
Järjestöpäällikkö Liisa Lohtander, Suomen Kotiseutuliitto

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu vuonna 2014
Toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura
Opetusneuvos, Mikko Hartikainen, Opetushallitus

11.00
Puheenvuoroja ja keskustelua
mm. Osastonjohtaja Mikko Härö, Museovirasto ja Forssan museonjohtaja Kati Kivimäki

12.00
Tilaisuus päättyy - Kiitos osallistumisesta ja tervetuloa mukaan toimintaan!

Tilaisuuteen pyydetään ilmoittautumaan keskiviikkoon 5.3.2014 mennessä osoitteessa: http://www.lyyti.in/kulttuuriymparisto

Vuoden 2014 teemana Näkymätön kulttuuriympäristö

Kuinka niin näkymätön? 

Kulttuuriympäristö ei ole vain suojeltuja ja arvokkaina pidettyjä rakennuksia, vaan se voi olla jotain huomaamatonta tai rumaksi koettua. Näkymätöntä voivat olla myös menneisyydestä kertovat kohteet, maisemat, ympäristön äänet ja tuoksut tai kadonnut ympäristö. Kulttuuriympäristö sisältää myös tarinoita ja tapoja, muistoja, kokemuksia ja mielipiteitä. 

Unohdettu osa kulttuuriperintöä voi kertoa
mielenkiintoisia tarinoita

Kulttuuriympäristön muutoksissa näkyy myös arvojen muutos. Ennen arvostettu kulttuuriympäristö voi muuttua näkymättömäksi tai unohduksiin jäänyt nousta arvokkaaksi ajasta ja tulkinnasta riippuen.

Kansainvälistä näkyvyyttä

European Heritage Days – Euroopan kulttuuriympäristöpäivät – on koko Euroopan kattava valtava tapahtumien sarja. Suomessa tapahtuma on toteutettu Euroopan rakennusperintöpäivinä vuodesta 1992 vuoteen 2013. Vuonna 2014 nimi muuttui Euroopan kulttuuriympäristöpäiviksi. Uusi nimi ilmentää entistä paremmin päivien sisältöä ja tuo yhteen erilaiset toimijat järjestämään kulttuuriympäristön moninaisuudesta kertovia tapahtumia. Päiviä vietetään syyskuun toisena viikonloppuna eli 12.-14.9.2014.

Vuodesta 2014 alkaen myös arkeologista kulttuuriperintöä
esitteleviä tapahtumia toivotaan Euroopan
kulttuuriympäristöpäiville

Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumia toteuttavat paikalliset toimijat. Etsimme yhdistyksiä, museoita, kouluja, virastoja sekä muita kiinnostuneita tahoja järjestämään tapahtumia. Tervetuloa mukaan!

Tänä vuonna Suomen tapahtumilla on mahdollisuus saada myös kansainvälistä näkyvyyttä Euroopan neuvoston uudella sivustolla. Tutustu vuoden 2013 pilottikohteisiin ja tapahtumiin: http://europeanheritagedays.com/. Pilottikohteet on esitelty vain englanniksi, mutta jatkossa sivustolla ovat käytössä myös kansalliskielet.

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu ratkesi

Kilpailun voitto meni Laatikaisen siskoksille Ouluun, kunniamaininnat Valtimoon, Kuortaneelle, Helsingin Viikkiin ja arkkitehtuurikoulu Arkkiin 

Ensimmäisen valtakunnallisen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun voitto meni Ouluun Linnea, Juulia ja Emilia Laatikaiselle. Kilpailussa lapset ja nuoret ideoivat uusia käyttötarkoituksia rakennuksille, ja Laatikaisen siskokset ideoivat uuden käyttötarkoituksen omalle leikkimökilleen. Kilpailu innosti lapsia ja nuoria: kilpailuun saatiin 79 työtä maamme eri kolkista, nuorimmat osallistujat olivat 5-vuotiaita.

Kilpailu on osa Euroopan neuvoston Euroopan kulttuuriympäristöpäivät -hanketta (ent. Euroopan rakennusperintöpäivät). Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, teemana oli Eläköön rakennus. Esimerkkejä kilpailutöistä on verkkonäyttelyssä www.rakennusperinto.fi -sivustolla.

Laatikaiset voittoon visuaalisuudella ja kekseliäisyydellä

Linnea, Juulia ja Emilia Laatikaisen kilpailutyö oli havainnollinen, moni-ilmeinen ja toteutuskelpoinen. Yksittäisistä piirustuksista alkanut työ paisui tyttöjen innostuessa tehtävästä ja muuntui lopulta julkiseksi Eläköön leikkimökki -blogiksi. Blogi oli visuaalisesti viehättävä, innovatiivinen ja mikä parasta: kaikkien saavutettavissa. Idea nimenomaan oman leikkimökin muuntamisesta uuteen käyttöön – keppihevosten talliksi – ilahdutti palkintoraatia. Työ oli hienosti kytketty tyttöjen omaan elinpiiriin ja selvästi lähtöisin siskosten omista tarpeista ja ajatuksista.

 

”Kilpailutyömme ensimmäinen idea oli muuttaa leikkimökki kepparitalliksi. Sen toteutimme käytännössäkin. Ideoita alkoi virrata lisää, joten suunnittelimme leikkimökin elämänkaaren”, tytöt kirjoittavat blogissaan. Siskokset suunnittelivat leikkimökistä tallin jälkeen mm. nuorisotilan, viherhuoneen ja aikuisten olohuoneen. Laatikaisten blogi on osoitteessa elakoonleikkimokki.blogspot.fi. 

Linnea, Juulia ja Emilia Laatikainen palkitaan 500 euron stipendillä. Raati jakoi myös neljä kunniamainintaa. Kaikki kilpailuun osallistuneet saavat ympäristöministeriön kunniakirjan.

Kunniamaininnat Valtimoon, Kuortaneelle, Helsingin Viikkiin ja arkkitehtuurikoulu Arkkiin

 

Valtimon peruskoululaiset olivat ideoineet kollaasitekniikalla uusia käyttötarkoituksia tyhjillään olevalle kansakoululle. Vanhaan koulurakennukseen ideoitiin päiväkoti, kahvila ja nuorisotila. Raati kiitti töitä siitä, että ne olivat visuaalisesti hienoja ja ideoina erittäin toteutuskelpoisia. Valtimon koulusta kunniamaininnan saivat: Pinja Heinoja ja Sara Sormunen, Anniina Honkasaari ja Lotta Pikkarainen sekä Martta Ahonen, Roope Hämäläinen ja Wilma Savolainen.

 

Kuortaneella Alvarin esikoululaiset ideoivat yhteistyössä Museohanke 2:n kanss mm. kylpylä- ja hotellitoimintaa väentuvalle ja vanhalle koululle. Työt olivat iloisia ja raikkaita ja visuaalisesti erittäin ansiokkaita. Alvarin esikoulusta kunniamaininnan saivat: Mira Möykkymäki, Nina Mäkinen, Eveliina Ala-Honkola, Iida Järvikangas ja Milla Mustapää, Egle Paulauskaife, Iiris Mäkelä, Iita Yli-Kuha, Minna Killinen, Elviira Kallioniemi, Veka Arosarka, Vilippus Honkala, Aapo Välimäki ja Elmeri Nevansuu, Janna Saarimäki ja Aleksi Anttila, Aurora Keski-Nisula, Aleksi Yliselä ja Vili Niemelä, Eveliina Lampimäki ja Akseli Keski-Nisula.

 Helsingin Viikin Normaalikoulun arkkitehtuurikurssilaiset ideoivat kilpailutyönään Lukiolaisten ladon. Lukiorakennuksen lähellä sijaitsevaan autioon latoon luotiin nuorten oma maailma. Kurssilaisten työssä oli käytetty erittäin monipuolisesti eri tekniikoita valokuvauksesta 3D-mallinnukseen. Kunniamaininnan saivat Salla Aaltonen, Marton Gunyho, Tuomas Kontinen, Katariina Korolainen, Jessica Nyyssönen, Teemu Palviainen ja Niklas Tapper.

 

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin oppilaat ideoivat Lähimetsän aarreaitta -työssään mm. vanhainkodin ja lähiruokatuottajien tiloja Helsingin Kruunuvuorenrannan autiohuviloihin. Kunniamaininnan saivat Salli Tenhula, Pessi Fabritius, Venla Leinvuo, Ninni Norra, Kalle Nousiainen ja Aapo Toppila.

Erilaisten töiden kirjo ilahdutti raatia

Kilpailuun osallistuttiin hyvin monipuolisilla töillä. Kilpailutöissä oli valokuvia, videoita, 3D-mallinnoksia, tekstiä, pohjapiirroksia ja pienoismalleja – olipa leivottu muffinejakin! Niistä tosin saatiin vain kuva-aineistoa. Työt olivat erittäin korkeatasoisia, viehättäviä ja niiden eteen oli nähty vaivaa.

Kilpailuun saivat osallistua vähintään kahden hengen ryhmät, joiden jäsenet ovat syntyneet vuonna 1995 tai sen jälkeen. Kilpailun kriteereinä oli välittää onnistuneesti uusiokäytön merkitys, olla havainnollinen ja kertova sekä toteutettavissa. Lisäbonusta raati antoi, jos ideasta on tiedotettu myös ryhmän ulkopuolelle. Kilpailuun saapui peräti 79 työtä eri puolilta Suomea. Osallistujat olivat 5-18 -vuotiaita.

Kilpailun palkintoraatiin kuuluivat ympäristöministeriön, Museoviraston, opetushallituksen, Suomen Kotiseutuliiton ja Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran edustajat, jotka muodostavat myös Euroopan kulttuuriympäristöpäivien työryhmän.

Kilpailun taustalla Euroopan kulttuuriympäristöpäivät

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät on jokavuotinen tapahtuma, joka aktivoi ihmisiä toimimaan oman kulttuuriympäristönsä ja -perintönsä omaleimaisuuden puolesta ympäri koko Euroopan. Päivät koostuvat erilaisista paikallisista tapahtumista, joiden avulla herätetään keskustelua sekä edistetään paikallisen kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta. Tapahtumien pääajankohta on syyskuun toisena viikonloppuna.
Ensi vuoden kulttuuriympäristöpäivien ja kilpailun teemana on Näkymätön kulttuuriympäristö. Kilpailu avataan maaliskuussa 2014.

www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat
www.europeanheritagedays.com
Esimerkkejä kilpailutöistä esitellään verkkonäyttelyssä