28.5.2012

Liikuntapaikat esittelyssä: Pajulahti-halli

Vuonna 2010 valmistunut Pajulahti-halli on mittasuhteiltaan valtava. Kuva Hilkka Högström.
Pajulahden urheiluopisto on yksi Suomen yhdestätoista valtakunnallisesta urheiluopistosta. Pajulahti sijaitsee luonnonkauniilla männikköisellä niemellä Nastolassa Iso-Kukkasen rannalla ja on yksi maan vanhimmista urheiluopistoista. 1949 rakennettua päärakennusta on laajennettu, uusia rakennusosia on 1970-luvulta alkaen. Asuntolat ja urheilutilat ovat rakentuneet 1950-luvulta alkaen keskittyen kallioisen mäenkumpareen laelle ja rinteille.

Pajulahti kuuluu niihin harvoihin urheiluopistoihin, jotka perustettiin Suomeen ennen sotia eli 1929. Muita ovat ikäjärjestyksessä Varala, Tampere, 1909 Suomen naisten Liikuntakasvatusliitto; Tanhuvaara, Karjalan Kannas,1903 (1950 aloitti Säämingissä, Savonlinnassa); Suomen Urheiluopisto, Heinolan Vierumäellä, 1927.

Vuonna 1952 Pajulahti siirtyi Työväen Urheiluliitolta Urheiluopistosäätiölle, TUK:n tukikohdaksi. Tämän seurauksena TUL perusti 1958 uuden Kisakeskuksen Pohjan pitäjään.

Pajulahti-halli on valmistunut 2010 (Arkkitehtitoimisto Pro Ark Oy). Se on mittakaavaltaan valtava ja rakennettu pääasiassa jalkapalloa ja yleisurheilua varten. Lisäksi tiloja on myös mm. jousiammuntaa ja sisäliikuntaa varten. Se on tilavuudeltaan toistakymmentä kertaa suurempi kuin samassa urheiluopistossa oleva Nikula-halli (rakennettiin 1955-56, laajennettiin 1969).

21.5.2012

Liikuntapaikat esittelyssä: Ratinan Stadion

Ratinan stadionin katettu pääkatsomo on yksi hienoimmista teräsbetonikatsomoista Suomessa. Stadionin nykykatsomoissa on kaikkiaan 16 800 istumapaikkaa. Kuva Hilkka Högström.

Ratinan stadionin rakentaminen on yksi Tampereen kaupungin liikunta- ja urheilupaikkarakentamisen varhaisista virstanpylväistä. Samaan sarjaan kuuluvat sitä ennen valmistunut Pyynikin uimahalli, Koulukadun tekojäärata-alue sekä samoihin aikoihin Ratinan kanssa rakenteilla ollut Hakametsän jäähalli, kaikki liikuntapaikkarakentamisen pioneereja Suomessa.
 
Ratinanniemi oli alunperin Kalevankankaan-Pyynikin harjujonoon kuuluva korkea harju. Harjua käytettiin 1910-luvulta alkaen hiekanottopaikkana ja se madaltui lähes Pyhäjärven tasoon. Kiertävät tivolit ja sirkukset pystyttivät telttansa Ratinan soramonttuun.

Kaupunginarkkitehti Elis Kaalamo esitti 1932, että kaupunkikuvallisesti tärkeä niemi hyödynnettäisiin rakentamalla hiekkakuoppaan urheilustadion. Niemeen sijoitettiin luistinrata 1936.

Urheilukeskusta Ratinaan suunnitteli mm. Helsingin Olympiastadionin suunnittelijana tunnettu arkkitehti Yrjö Lindegren, mutta suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Sen sijaan paikalle valmistui Lindegrenin suunnittelemana Helsingin Olympialaisia varten 1952 väliaikainen, puurakenteinen katsomo, josta seurattiin heinäkuussa 1952 viittä Olympialaisten jalkapallo-ottelua. Niiden muistoksi stadionin viereinen aukio on nimetty Olympia-aukioksi. Aukion keskellä on Pentti Papinahon veistos "Vesieste"(1963).

Nykyinen stadion rakennettiin Tampereen kaupungin talonrakennusosaston toimesta 1963-1967 arkkitehti Timo Penttilän suunnitelman mukaan. Rakennesuunnittelun teki diplomi-insinööri Bertel Ekengren. Stadionia käytettiin ensimmäisen kerran 1965 Kalevan kisoissa.

Stadion peruskorjattiin vuosina 1995-2004. Ratinan stadion on myös RKY-kohde.

7.5.2012

Europa Nostra -palkinnot - äänestä suosikkiasi

Maaliskuun lopulla julkistettiin Europa Nostra -järjestön jakamien kulttuuriperintöpalkintojen saajat, joista yksi oli joensuulaisen Tuupovaara-seuran hanke "Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maaseudulle 2009–2012". Palkittuja hankkeita oli yhteensä 28 ja palkintokategorioita neljä: konservointi, tutkimus, kulttuuriperinnön säilyttämiselle omistettu työ sekä koulutus ja tietojen lisääminen. Joensuulaiset nappasivat palkinnon viimeksi mainitussa kategoriassa.

Kesäkuussa jaettavista Grand Prix -pääpalkinnoista Suomen kanssa kilpailee siis monta hyvää hanketta. Esimerkiksi Tanskassa on elvytetty rannikon maatilojen katonrakennusperinnettä ja ranskalaiset ovat kehittäneet menetelmää maalausten konservointiin. Norjassa puolestaan on jo vuodesta 2000 ollut käynnissä projekti, jossa koululaiset ovat hoitaneet lähiseutunsa kulttuuriympäristöä.

Tänä vuonna järjestetään ensimmäisen kerran myös yleisöäänestys, jonka voittaja palkitaan kesäkuun palkintojenjakotilaisuudessa Lissabonissa 1.6. Mikä hankkeista sinun mielestäsi ansaitsee erityispalkinnon?
Europa Nostra


Hankkeisiin voi tutustua täällä ja äänestyslomake löytyy täältä. Äänestysaikaa on toukokuun lopulle. Lomakkeella voi jättää myös terveiset suosikkihankkeelleen!

17.4.2012

Miten ottaa vuositeema huomioon tapahtumassa?

Euroopan rakennusperintöpäivien tapahtumanjärjestäjillä on vapaat kädet ideoida ja järjestää tapahtumia haluamistaan teemoista haluamallaan tavalla. Tapahtumien ei ole välttämätöntä liittyä vuositeemaan, sillä rakennusperintöpäivien tärkein tavoite on joka vuosi sama: tehdä rakennusperintöä ja kulttuuriympäristöä tutuksi ja lisätä niiden arvostusta.

Vaikka vuositeema ei ole pakollinen, sen avulla voi tutkiskella rakennusperintöä uudesta näkökulmasta ja houkutella tapahtumiin uutta yleisöä. Tämän vuoden teema Urheilu- ja liikuntaympäristöt ohjaa tapahtumia nimensä mukaisiin paikkoihin, mutta ei sulje pois muitakaan toteutustapoja.

Rakennusperintöpäivien tapahtumanjärjestäjillä ei kalenteriin ilmoitetuista tapahtumista päätellen ole ollut pulaa ideoista, mutta silti aina toisinaan on toivottu myös valmiita ehdotuksia. Tässä niitä tulee, toivottavasti ideat innostavat keksimään lisää kiinnostavaa ohjelmaa rakennusperintöpäiville. Myös perinteiset tapahtumat kuten kulttuuriympäristösuunnistukset ja -kävelyt sopivat hyvin tämän vuoden teemaan. Muistathan ilmoittaa tapahtumat kalenteriin!

Paikallista urheiluperinnettä

Urheiluhistoria vaikuttaa mielikuviimme eri paikoista ja alueista. On paljon paikkakuntia, jotka moni tuntee ensisijaisesti jonkin urheiluun liittyvän asian, kuten pesäpallon, hyppyrimäkien tai vaikka suopotkupallon kautta. Maantieteellisiä lajirajojakin voi vetää, ainakin mielikuvissa. 

Rakennusperintöpäivien ohjelmaa voi hahmotella miettimällä, mitä ovat tai ovat olleet paikkakunnan valtalajit. Miten ne näkyvät maisemassa? Entä miten urheilu- ja liikuntaympäristöjen rakennusperintö voi tänään?
 
Toimintaa tapahtumiin

Mahdollisuus tehdä ja kokeilla asioita kiinnostaa yleisöä. Syksyn rakennusperintöpäivillä voikin yhdistää voimat urheiluseuran kanssa ja järjestää tapahtumaan mahdollisuuden kokeilla jotakin urheilu- tai liikuntalajia. Lajin ei tarvitse olla mikään erikoisuus, esimerkiksi yleisurheilukentällä ohjelman järjestäminen käy helposti.

Lajien kokeilumahdollisuuksia voi järjestää muuallekin kuin varsinaisten urheilupaikkojen yhteyteen. Ohjelmassa olla jotain erikoisempaakin, esimerkiksi koulun liikuntapäivänä järjestettävien parkour- ja geokätkö-työpajojen voisi uskoa olevan suosittuja. Vähän pienemmille lapsille sopii vaikka jonkin vanhan pihaleikin opettelu. Vinkkejä leikkeihin esimerkiksi Perinneleikit ry:n ja Koulut liikkeelle -hankkeen sivuilta.

Kaipaako urheilukenttä tai lenkkipolku kunnostamista tai siistimistä? Rakennusperintöpäivät on hyvä tilaisuus järjestää talkoot ja parantaa lähiympäristön viihtyisyyttä yhteisvoimin. Kunta ja urheiluseurat mukaan!

Rakennusperintöpäivät voi myös yhdistää johonkin urheilutapahtumaan. Esimerkiksi kulttuurimaisemassa järjestettävä juoksutapahtuma voisi hyvin liittyä myös ERP:iin, kun osallistujille ja yleisölle tarjotaan kiinnostavaa tietoa reitistä ja sen varrella olevista rakennuksista.

Analyyttisemmalla otteella

Luennoilla, avointen ovien päivillä ja opastetuilla kierroksilla liikunta- ja urheiluympäristöihin voidaan tutustua pintaa syvemmältä tarkastelemalla suunnittelua ja arkkitehtuuria. Ovatko ratkaisut toimivia? Kaiteet, katokset ja katsomot on voitu piirtää huolella, tai sitten jokin tärkeä käyttäjien näkökulma on unohtunut suunnittelussa. Entä paikan sijainti, kulkuyhteydet, esteettömyys - ja esteettisyys?

Tapahtumaa voi suunnitella myös Kansallismuseon liikuntapaikkakyselyn ympäriltä. Ohjelmassa voisi olla vaikka muistelupaja, jossa kerrotaan, piirretään tai kirjoitetaan liikuntapaikkamuistoista.
***
Keksitkö lisää? Hyvä! Ideoista voi ilmoitella meille, ja tapahtuman lähestyessä siitä voi kertoa kalenterin lisäksi myös tässä blogissa, olehan yhteydessä.

4.4.2012

Muistojen maauimalat liikuntaympäristökyselyssä

Kansallismuseon liikuntaympäristökyselyyn tähän mennessä saapuneissa vastauksissa on muisteltu erityisesti 1960-lukua ja lapsuuden liikuntapaikkoja. Vastaajille mieleen jääneitä paikkoja ovat olleet luisteluradat, urheilukentät sekä maauimalat.

Kotkan maauimala joskus ennen 1960-lukua. Kuva Museovirasto Albin Aaltonen.

Maauimalat olivat merkittäviä paikkoja kaupunkilaislapsille. Niissä myös käytiin paljon. Yksi vastaajista kertoo viettäneensä kesät Uimastadionilla, koska perheellä ei ollut yhteyksiä maaseudulle. Päivät olivat yksinäisiä, sillä kaverit viettivät kesälomaa maalla.

Kirjoittaja teki joka aamu eväät ja käveli äidin jättämät 20 penniä taskussaan uimastadikalle, jossa vierähti usein koko päivä. Altaissa vietetty aika ei mennyt hukkaan: Palkinnoksi jäi hyvä uimataito ja uimamaisterin arvo. Kirjoittaja kertoo Uimastadionin säilyneen hyvänä muistona. Se oli paikka, joka tarjosi yksinäiselle lapselle tekemistä pitkiin kesäpäiviin.

Toinen kirjoittaja muistaa Kumpulan maauimalan, jossa hän monen muun kaupunkilaislapsen tavoin oppi uimaan. Paikka oli jäänyt kirjoittajalle hyvin mieleen. Hän kertoo, että juuri mikään ei ollut muuttunut, kun hän parikymmentä vuotta myöhemmin palasi sinne omien lastensa kanssa. Sisääntuloporttikin kolahti samalla tavalla kuin omassa lapsuudessa.

Millaisia muistoja sinulla on liikuntapaikoista? Kansallismuseon kerää muistoja ja kokemuksia kaikenikäisiltä vastaajilta eri vuosikymmeniltä ja erityyppisistä liikunta- ja urheiluympäristöistä. Voit kertoa johonkin paikkaan liittyvistä muistoista, sen historiasta tai vaikka sen kohtaamista uhista. Voit lähettää myös valokuvia. Katso lisätiedot täältä ja osallistu!

20.3.2012

Kulttuuriperinnön Europa Nostra -palkinnot jaettiin

Joka vuosi kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostra jakaa yhdessä Euroopan unionin kanssa palkinnot parhaista kulttuuriperintöhankkeista. Palkintoja voisi kutsua "kulttuuriperinnön Oscar-palkinnoiksi", sillä ehdokkaista seulotaan parhaat ensin kotimaassa, jonka jälkeen alan ammattilaisista koostuva raati valitsee yli parista sadasta ehdotuksesta Euroopan parhaat hankkeet.

Elokuva-Oscareita ei Suomeen ole juuri tippunut, mutta Europa Nostra -mittelöissä maamme on sen sijaan pärjännyt hyvin. Tänään julkistettujen palkinnonsaajien joukossa on joensuulaisen Tuupovaara-Seuran ”Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maaseudulle 2009–2012” -hanke, joka palkittiin Koulutus-sarjassa.

Hankkeessa pitkäaikaistyöttömät saivat työtä sekä mahdollisuuden kouluttautua restauroinnin ammattilaisiksi.  Palkintoraati kiitti hankemallia, jota voidaan soveltaa kaikkialla Euroopassa. Europa Nostran sivuilla voi katsoa lyhyen esittelyvideon hankkeesta ja Flickr-tilillä kuvia kunnostetuista rakennuksista.

Tupravan tuulimylly Enon Sarvingissa on yksi Europa Nostra -palkitun hankkeen 32 restaurointikohteesta.
Kuva: Hannu Piipponen.


Lisäksi erityismaininnan saivat suomalaisopiskelijoiden konservointihanke Italiassa, jossa kunnostettiin Alvar Aallon Venetsian biennaalliin suunnittelemaa paviljonkia. Toinen erityismaininta meni arkkitehti Benito Casagrandelle elämäntyöstä mm. Turun historiallisen keskustan pelastamiseksi. Lue lisää palkituista ja kunniamaininnan saaneista Kotiseutuliiton uutisesta.

Palkinnot luovuttavat kesäkuussa Lissabonissa järjestettävässä palkintotilaisuudessa EU:n kulttuuriasioista vastaava komissaari Androulla Vassiliou ja Europa Nostran puheenjohtaja tenori Plácido Domingo. Tilaisuudessa selviävät myös kuusi Grand Prix -voittajaa, joista yksi voi olla myös Joensuun restaurointihanke.

Suomeen on tullut menestystä edellisen kerran vuonna 2009, jolloin Kesälahden kellotapulin restaurointi sai yhden seitsemästä Grand Prix -pääpalkinnosta. Muut suomalaiset palkitut on listattu täällä. 
 

16.3.2012

Kuopiossa palkitaan parhaasta arkkitehtuuriteosta

ClipArt
Euroopan rakennusperintöpäivät ovat oiva tilaisuus jakaa tunnustusta kulttuuriympäristötyölle. Näin tehdään myös Kuopiossa, jossa rakennusperintöpäivillä palkitaan paras arkkitehtuuriteko Rakentamisen kivellä. Rakentamisen kivi on pienoisveistos, jonka rakennusvalvonnan kaupunkikuvatyöryhmä jakaa joka kolmas vuosi hyvälle peruskorjaukselle, suunnitelmalle tai esimerkiksi työpanokselle.

Edellisellä kerralla palkinto meni intendentti Helena Riekkiselle teoksesta Kuopion kaupungin rakennushistoria. Tänä vuonna palkinto jaetaan perjantaina 7.9. Ehdotuksia palkittavista kohteista tai teoista voi esittää 1.5. asti. Lisätietoja täältä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...